Samotic Racing

Tanja

Sami

Kelkkakoulu

Saavutukset

Vanha galleria 1

Ville

Kisat

Ajankohtaista

Galleria

Vanha galleria 2


 

 

 

 

 

Neste Simpele

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fysioterapeutti Erja Laapas, Lappeenranta

 

 

 

RAPATTILA RACE LAPPEENRANTA 9.3.2013

MK-CROSSCOUNTRY KITEE 3.3.2013

KITEE MK-SPRINT 16.2.-17.2.2013

PUNKAHARJU SNOWCROSS 9.2.-10.2.2013

LIEKSA 17.3.2012

HEITUINLAHTI 11.3.2012

TUUPOVAARA 3.3.2012

KARSTULA 18.-19.2.2012

KITEE 11.-12.2.2012

UKKOHALLA 28.1.2012

SOINI 21. - 22.1.2012

KITEE SM SPRINT 20.2.2011

KITEE SM SPRINT 19.2.2011

KURU KANSALLINEN SPRINT 5.2.2011

KITEE MK-SPRINT 1, 13.2.2010

TUUPOVAARA ENDURO 1, 20.2.2010

SM-sprint 4 KaRVIA 15.3.-09 

SM-sprint 3 Kauhajoki 14.3.-09 

LIEKSA SNOW RACE ENDURO 28.2.09

SM-sprint 1 Kuru 31.1.2009 

SM-sprint 2 Virrat 1.2.2009 

SM SPRINT, KARSTULA 24.1.2009

SM sprint, KERIMÄKI 27.1.2007

SM Sprint, Varkaus 28.1.07 

SM Sprint, Soini 3.2.2007 

SM sprint, Kurikka 4.2 2007 

SM Sprint, Kajaani 11.2.2007 

ENDURO, KARSTULA 24.2.2007

ENDURO, VAALA 3.3.2007

KELKKAKUNKKU, TAHKO 10.3.2007

GIANT, KEMIJÄRVI 16-17.3.2007

PEPSI RACE, SALLA 24.3.2007

 

RAPATTILA RACE LAPPEENRANTA 9.3.2013

Karjala pulling järjesti Lappeenrannan Rapattilassa 9.3. sprintti tyylisellä radalla ajetun kyläkisan. Osallistujia lähes parikymmentä.

Kilpailu lähti hyvin käyntiin, sillä ensimmäisessä lähdössä ajoin toiseksi nopeimman ajan. Toiselle kierrokselle rata oli muuttunut haastavammaksi, sillä jarrutus ja kiihdytys paikat oli jäiset. Tämä ei tahtia haitannut: Taas toiseksi nopein aika! Lopputuloksissa myös toinen sija. Voiton vei Taipalsaaren Teemu Nurmi. Päivästä jäi hyvä fiilis. Hieno tapahtuma ja hyvin mennyt kisa! Ensivuonna uudestaan! :)

MK-CROSSCOUNTRY KITEE 3.3.2013

Suomen ensimmäiset MK-CrossCountry kisat ajettiin kiteellä mukavan aurinkoisessa pakkassäässä. Rata oli n. 12,5 km pitkä ja ajoaika junioriluokalla 1,5h.
Reitti kulki suurimmaksi osaksi sprintti ratoja pitkin. Matkalla oli myös snowcross rataa, motocross rataa ja umpihankipätkää. Rata oli hyvä ja monipuolinen. Ja pysyi koko kisan ajan hyvässä kunnossa.

Kisa alkoi hyvin ja ajo kulki rennosti. Kun ajoaikaa oli kulunut noin 1h 10min ja olin neljännellä sijalla, kelkka kippasi nurin mutkassa. Käänsin kelkan nopeasti pystyyn ja laitoin käyntiin. Samalla huomasin, että jarrukahva puuttui kokonaan. Kahva oli ilmeisesti osunut johonkin jäiseen kohtaan ja katkennut ihan juuresta poikki. Eli ei ollut jarruja enään. Rata oli sen verran vauhdikas, että ilman jarruja ajaminen olisi ollut niin hidasta ja vaarallista, että päätin keräillä hangesta muut irronneet osat, ajaa suorinta tietä varikolle ja keskeyttää. Kyllä harmitti kovasti, sillä ajoaikaa ei olisi ollut enään kun parikymmentä minuuttia. Takana tuleviin oli melko turvallinen ero ja kolmanteen sijaan olisi ollut pienet mahdollisuudet hyvällä ajolla. Omasta epäonnesta huolimatta olin tyytyväinen uuteen kisaformaattiin

KITEE MK-SPRINT 16.2.-17.2.2013

LA: Kelkka saatiin vasta edellisenä iltana korjattua kuntoon viime viikonlopun rossien jälkeen. Ja sen lisäksi perjantaina isku flunssa päälle. 
Lauantai aamuna nuha ja ehkä lievää kuumetta. Olo oli sen mukainen.

Ensimmäinen lähtö 8/10. Toinen lähtö 6/10. Yht. tulos 7/10. Ei suurempia ajovirheitä, mutta ei vaan oikein ajo kulkenut.

SU: Aamulla oli hieman parempi olo, kuin lauantaina.

Ensimmäinen lähtö 6/10 kaksi kertaa mutka pitkäksi ja umpihangen kautta kiertämällä takaisin radalle. Toinen lähtö 8/10 kerran ulos radalta. Toisella kierroksella alkoi satamaan jäätävää tihkua, mikä jäätyi ajolaseihin ja huononsi näkyvyyttä ja ajosuoritusta. Yht. tulos 7/10.

Lauantaina ei vaan ajo oikein kulkenut, mutta sunnuntain osalta jäi harmittamaan nuo muutaman ajovirhettä. Ilman niitä sijoituskin olisi parantunut kummasti. Mutta ei voi mitään nekin kuuluu lajiin.

PUNKAHARJU SNOWCROSS 9.2.-10.2.2013

LA: Aika-ajo 9/10. Eka erä 7/9. Toinen erä 7/8. Yht. tulos 8/9. Tasapisteet seitsemännen kanssa ja vain piste eroa kuudenteen sijaan.

SU: Aika-ajo 4/5. Eka erä 4/5. Toinen erä 5/5. Yht. tulos 5/5. 

Ensimmäiset snowcross kisani sujuivat ihan kohtalaisesti melko vähäiseen crossiradalla harjoittelu määrään nähden. Joka erän pääsin maaliin ilman kaatumisia.
Muut menee kovaa ei auta, kun lisää reeniä vaan, että saadaan kärki kiinni. :) 
Suomencup sarjapisteissä tällä hetkellä viidentenä.

LIEKSA ENDURO 17.3.2012

Fiilis Lieksan Enduroon mennessä oli, että nyt alkas jo pikkuhiljaa olla aika toimia kelkan ja miehenkin. Tuupiksessa itse ajo kulki ihan loistavasti, mutta, mutta…Ja Ukkohallassa taas mikään ei kulkenut oikein loistavasti! Heh, he!

Majoitukseen mentiin lähelle kisapaikkaa perjantai-iltana. Eräkeskus oli paikan nimi ja saksalaisten hallussa. Pois lähtiessä selvisi että hinnat oli venäläis-saksalaisia, majoituksen taso oli välttävä, huoneesta puuttui esim. oma tv ja kalustus aika kolhoa. 130 Euroa oli moisesta raakasti liikaa, vähintään nyt puolet! No itse kisaan…

Päivä oli pilvinen, mutta kesti meidän luokan ajon osalta poutana. Ilman lämpötila huiteli jossakin +1-+3 asteen välillä, elikkä nuoskakeli. Reilun viikon pitelin jotakin ihmeellistä vatsataudin poikasta, joka ei onneksi muuttunut suureksi, mutta tuntui kuin osa jätkän kipinästä olisi ollut hukassa, ainakin kun vertaa Tuupovaaraan. 1EK oli suurin piirtein 12km rykäisy, jossa riitti järvenselkää, aivan hemmetin tarkasti ajettavaa männikköharjua ja pirun kapeaa ja patikkoista suolenkkiä. 1Ek:lla en kyllä kunnolla herännyt ja ajatus harhaili ties missä veroilmoituksen tekemisessä, mutta oli vain pakko tsempata ja keskittyä ajamiseen. Maaliin ja AT autolle kuitenkin päästiin ja viisi minuuttia ja noin 200m oli siirtymä EK 2:n alkuun, jossa kerkesin luokkani muiden kilpailijoiden kanssa pitämään pienen tarinatuokion 1EK:sta ja meidän kisapeleistä. Selvisipä siinä semmoinenkin seikka, että kun oma lynxini kelasi järvenselällä noin 122km mittarilukeman, iloitsi eräs kanssakilpailija 146km mittarilukemista ja toinen uhosi, että hänen pelinsä kulkee 160km mittarinäyttöjä. Eli huh,huh, huijakkaa!!! Pikkasen noissa paikoissa tuli pojille annettua tasoitusta. Tässä kohtaa on nyt syytä mainita, jotta se ei jää kenellekään epäselväksi, hankittuani oman 500:n kokeilin tietysti kulut, pääsin parhaimmillaan sinne reilun 130km mittarivauhtiin (jossa on helposti 5-10km liikaa verrattuna todelliseen nopeuteen) päätin että nuo vauhdit riittävät minulle ja kelkan kohdalla keskityin ajettavuuteen ja alustasäätöihin. En siis tuota omaa peliäni ole moottorista ja mm. kytkimestä virittänyt millään tavalla. Pistin virittämisen pääpainon itse kuljettajaan ja sen kuntoon, enkä tuota päätöstä kadu kyllä pätkän vertaa.  Se näistä kelkkojen kulkemisesta.

EK2 oli 55 km. Nyt jos ei ukko herää niin sitten se ei herää ensikään, ajattelin startissa! Ja sitten mentiin. EK2 sisälsi kyllä kaikennäköistä, mutta päällimmäisenä sieltä jäi mieleen muutama erittäin kapea paikka, jossa puut oli aivan iholla ja pirun nopeat, km tolkulla urkuauki ajettavat  metsäautotien pohjat. Joissakin kohdissa ne oli miltei kylätien levyisiä ja lingolla vedettyjä, siis älyttömän liukkaita. Varsinkin mutkiin tullessa sai ajaa kieli keskellä suuta ja pyrkiä välttämään spinnaamista sekä tien penkkavalliin törmäämistä. Aika pahoja ajaa tuollaiset puhtaaksi kalutut tienpohjat. Pattiakin kakkosella piisasi ja yksi ojanpohja heitti minut pystyyn ja ulos reitiltä, jossa kasvoi reilusti ranteen paksuisia petäjiä. Yksi petäjä osui kohdalle ja olin varma, että nyt osuu kohdalle ja rysähtää, mutta kaikeksi onneksi puu oli pystyyn lahonnutta mallia ja aiheutti lähinnä hetken aikaa sydämen tykytyksiä. Muitakin pieniä lipsauksia kävi, mutta huoltoon selvittiin, tosin kisan ainutta huoltoa ennen ajettiin pirun monta km:ä urku auki järvenselkää ja lynxissä moottorin muovit kärysivät ja jäähdytinneste kiehui, kun konepeitto avattiin. Nyt ukko oli hereillä, kelkka sai bensaa, varaosia eikä korjaamisia tarvittu. Sijoituksista ei hirveästi lähdetty spekuloimaan, kun taktiikkana oli ajaa omaa ajoa. Huomasin kuitenkin muiden kilpailijoiden liikkeistä, että hyvässä vauhdissa mennään ja olin ohittanut pari kaveria( lähdin luokkani viimeisenä). Siirtymää huollosta EK3:n alkuun ei ollut kuin noin. 200m.

EK3 oli aika samantyyppistä kuin EK2. Pari pientä lipsahdusta mahtui EK:n alkupuolelle, joista selvittiin aika nopeasti, mutta sitten jossakin ehkä puolivälissä oli huomiomerkkivaroitus, reitti kääntyi mäntykankaalla 90astetta vasemmalle. Ajattelin tuon kohdan olevan varoitettu, koska olemme puiden ympäröimänä, mutta se ei ollutkaan se kohta mitä piti varoa, vaan varoitus oli syvästä metsäautotien ojasta ja siitä jyrkästä ylösnousevasta lipasta metsäautotielle. Tuosta tienpenkasta kelkka putosi vasemmalle sukselleen heittäen minut ojaan. Onneksi peli ei kaatunut, vaan jäi pyörilleen. Se ei heti käynnistynyt, kuuma kun oli, vaan poltti putkessa. Pelkäsin tulpan hajonneen, pamauksen ollessa niin kova. Lähtihän se viimein käyntiin, mutta nyt alkoi kelkassa oleva typerä dess kytkin piipittämään, eikä kelkka antanut heti kierroksia, ennen kuin vähän sain tappolaukaisimesta härnättyä. Sitten se virkosi ja silloin lähdettiin ja edessä oli taas monta kilometriä metsäautotietä , jota piti pöllytellä kaasupohjassa. Pikkusen oli pölmistynyt olo ja siinä mielessä tuo metsäautotie sattui huonoon kohtaan, mutta ei auttanut kuin antaa mennä. EK:n loppuosa oli aika tarkasti ajettavaa puunkiertelyä ja väkisinkin, vaikka ei ehkä pitäisi, kun näin 15km:n ja 10km:n jäljellä olevat matkamerkit alkoi ajatus hiipiä, että nyt pitää hoitaa itsensä maaliin. Varmistelu on vähän väärä sana, mutta jonkinasteista tarkemman ajon taktiikkaa tuli loppumatka noudatettua. Maalivaatteen näkeminen oli taas pirun mukavaa ja nosti hyvän fiiliksen pintaan. Olo oli maalissa muutenkin hyvä, ukon fysiikka kesti hienosti enkä edes ollut kovin väsynyt, joten ainakin tuossa virittämisessä tuli tänä talvena onnistuttua hyvin! No piru vieköön, onnistuin minä Lieksassa hienosti muutenkin. Tulostaululta selvisi, että olin ajanut joka EK:n ollen luokkani  kolmas.  Viimeisestä kisasta tärähti itselleni mieluisa palkintosijoitus! Moni näitä enemmän ajanut on sanonut, että silloin kun ajo tuntuu, että se ei kulje kovin hyvin, voi se päinvastoin kuitenkin sujua kelpo tavalla. Ja näin tässä sitten loppujen lopuksi kävi.

Tähän kauteen kyllä mahtui monenlaista tarinaa, joista päällimmäisenä kyllä jää mieleen karmeimmat kokemukseni moottorikelkan selässä siellä Ukkohallan pakkasessa, hieno ajohurmos hienossa aurinkosäässä Tuupovaarassa sekä tietysti tämä viimein tapahtunut onnistuminen palkintosijoille Lieksassa! Kaiken kaikkiaan hienoja kokemuksia ja paljon muistoja ja muistelemista! Mitä tähän muuta voi lopuksi sanoa, kuin että se oli siinä! Kiitos kaikille! Pidetään yhteyttä!

- Sami #999

 

HEITUINLAHTI 11.3.2012

Sunnuntaina 11.3. oli Heituinlahdessa perinteinen Savitaipaleen moottorikelkkakerhon järjestämä kelkkatapahtuma. Ja osana tapahtumaa tietenkin näytösajo tyylinen kisa. Sarjoja oli yleinen ja juniorit. Yleisessä 5 kuskia ja junioreissa 2 kuskia. Ei kovin paljoo osallistujia, katsojia oli kiitettävästi.

Itse rata oli tehty vähän haastavammaksi, kuin aikaisempina vuosina. Oli yksi pöytähyppyri ja 5 sellaista hyppyriä missä oli hyppy ja alastulo erikseen. Kisassa ajettiin kaksi erää ja molemmissa 5 kierrosta.

Ensimmäinen erä meni hyvin. Johdossa 9 sek. turvin.

Toinen erä meni muuten hyvin, mutta pienessä patikossa kelkka hyppäsi vähän vinottain ja minä tipuin kyydistä. Ei muutakun kelkka nopeasti käyntiin ja takaisin radalle. Toisessa erässä tuli tappiota 5 sek. Mutta yhteisaika riitti 4 sekunnilla voittoon!

- Ville

TUUPOVAARA 3.3.2012

Tuupikseen mentiin majoittumaan perjantaina 1km:n päähän kisapaikasta. Kisa-aamuna keli oli todella kirkas, pari astetta pakkasta. Ilmoittautumisessa aurinko paistoi ja pitkästä aikaa oli saanut nukkua hyvin, joka kahden lapsen isänä on aika harvinaista herkkua. Joten olosuhteet ja fiilis ennen kisaa oli tosi hyvä!

1EK:lle startattiin pienen siirtymän kera 9.31. Olin koko kisaan starttaavista kelkkailijoista 0 kelkan jälkeen toinen. Nyt oli mukava olo muutenkin, jännitystä ei liiaksi. Harrastamaan ja hauskaa pitämäänhän tänne tultiinkin! 1EK oli noin 17km pitkä, aika monipuolinen ja tekisi mieli sanoa välillä aika vaativakin. Reitti muuttui yhden äkin puunkierrosta todella nopeaan ja jäiseen hiihtoladun pohjaan, jossa sitten ehkä n. 5km ennen maalia sattui ensimmäinen ulosajo. Oikealle kääntyvässä mutkassa ajoin metsähallituksen puolelle. Vähän muistan säikähtäneeni, koska iso kuusikon reuna ei ollut kovin kaukana ja olipa siitä hiihtoladun vierestä isoja kuusia kaadettu, joten isoja kantojakin mahtoi moisessa kohtaa olla. Laite kesti kuitenkin kumipuoli alaspäin ja onneksi älysin kelkan miltei pysähtyen hankeen antaa kaasua ja näin pääsin takaisin kisauralle. Pöläys antoi ukkoon sellaiset vibat, että nyt äkkiä ottamaan tuhraantunutta aikaa kiinni ja se kostaantui miltei heti kisauralle päästyäni, kun ruuttasin hiukan liiankin hätäisesti. Kisaura kääntyi 90astetta pois hiihtoladulta ja minä painoin jarrua ja ajauduin suoraan lippusiiman alle. Lynxissä oleva sähköpakki sammuttaa moottorin ja kääntää sen toisinpäin, joka on kyllä ihan toimiva juttu ,mutta  jossa tuhriintui kyllä enemmän aikaa kuin ensimmäisessä ulosajossa. No näitä sattuu kyllä monelle ja tämä kuuluu kisaan. Ei muuta kuin taas kelkka pakin kanssa uralle ja kohti EK1:n maalia ja huoltoa. Huoltoon tultiin ja huoltoa saatiin. Kelkkaan ei tarvinnut mitään, kaikki kunnossa. Huollossa edelleen hyvä fiilis päällä. Ulosajoista huolimatta olo, että ei hitonkaan hätää, vaikka tästä se ralli vasta alkoi, kaksi pitkää EK:ta edessä. Meikäläinen paukutti, itsellekin yllätyksenä, 3:ksi parhaan ajan luokassani. 1EK:n ajalla olisin ollut muissa luokissa aika ylhäällä ja Historic luokassa meno on kovaa. Huollosta lähtöön oli 200m ja lähdin minuutilleen oikeassa ajassa EK2:lle.

EK2 sisälsi mielestäni ihan kaikkea: urkuauki ajettavia metsäautoteitä, puun kiertoa, älyttömän kapeita suomännikön kaarteluita, patikkoista kelkkareittiä ja sitten kilometritolkulla aivan täydellä kaasulla ajettavia järvenjään ylityksiä, jossa 500 ottaa yli 8000kierrosta. Nopeus minun kelkalla ei ole kovin hyvä ja kun ukkokin painaa ajokamat päällä n. 110kg ei huiput riitä kuin noin 125km/h max 128km/h. Pikkuisen liian hidasta kyytiä ja tasotusta antavaa, kun kisakaveri paukuttaa tutkaan koko kisan kovimman lukeman 148km/h. Siitä viis, mutta itseä hirvitti noissa luukutuksissa eniten se miten vanha lynxin moottori kestää moisen urutuksen. Mutta kesti ainakin tällä kertaa. Oikein älyttömän paljon ei tuolla järvenselillä pysty rentoutumaan, kun paikoin oli keskellä järveä vettä helvetisti ja pystyyn nousseita polanteita, jotka sai ukon pysymään hereillä. Tämmöisen järvenylityksen jälkeen tultiin suomaiselle kankaalle, jossa oli rajuja heittoja ja patteja ja itse kun tykkään ajaa aika pehmeällä alustalla oli se tämmöisiin röykkyihin liiankin pehmeä. Joissain näissä pateissa repesi yläpäästä,  kutsutaan nyt vaikka raidetangoksi, kaikkine korvallisineen irti, vasemmasta etuiskarista tuli hajut pihalle ja sen alla oleva tukivarsi vääntyi. Tämän huomasin kun käänsin ”rattia” vasemmalle, eli ei oikein tapahtunutkaan mitään. Matkaa oli vielä maaliin ja isoon huoltoon arviolta noin. 12km. Pysähtymään en kokonaan käynyt, vaan päätin vain pudottaa vauhtia ja päästä huoltoon. Sellainenkin maailman ihme kävi, varmaan johtuen siitä että olen tämän leikin jo huoltomiehenä nähnyt, että hihat eivät palaneet, vaikka hyvän menon jouduin näin hidastaan. Tulin huoltoon ja aloin huoltonais Tanjan avulla yrittämään parsimsta. Karu totuus oli vain se, että varaosia ei tuon vian kuntoon saamiseksi ollut, joten yritin tehdä jonkinlaista patenttia. Huoltovarikkopäällikkö kertoi, että jos vikaa ei saada kuntoon ei kisaa voi jatkaa. Ja näitä liivitakkisia pyörikin Tanjan arvion mukaan 5-6 kelkan ympärillä. Ääneen ”kannustavasti” ajattelivat siinä: ”Onpa pahat probleemat LPR:n miehellä!” Villen isä oli myös paikalla, joka lainasi porakoneen jostain, jotta saisin tehtyä jonkinmoisen patentin, jolla saisin hämättyä nämä varikkomiehet. Tiesin ottavani kyllä aikamoisen riskin. Suksea piti kiinni enää 1 pallonivel ja kallistuksen vakaaja. Huoltoaika meni näpräillessä, mutta sain lähtöluvan joskin aiheellisen huomautuksen varikkopäälliköltä: ” Huomaathan sitten keskeyttää, jos siirtymällä patentti ei kestä!?” Ja kyllä hän neuvoissaan oli oikeassa. Itse en aikanaan olisi huollettavaani laskenut matkaa jatkamaan moisilla vaurioilla, enkä neuvo kenenkään näin tekemään! Itse halusin kuitenkin katsoa kisan niin pitkälle kuin mahdollista ja saada vain itseni maaliin, sillä mielestäni endurossa on jo voittaja päästessään maaliin. No viritys kesti kuin kestikin siirtymän muutaman kilometrin ja ajoin hissun kissun. Näin ollen sain AT:ta 1min myöhästyen omasta lähdöstäni. Tiesin sen myös nähdessäni kellon lähtöpaikalla. Nyt itsellä ei ollut muita paineita kuin päästä maaliin ja vahtia sitä, että suksi ei taitu alle. Viritykset repesi EK3:lla heti startin jälkeen. Koko perhanan tanko katosi EK3:lle. Pateissa yritin rempoa keulaa pystyyn ikään kuin kannuksilleen, jotta rasitus ei olisi niin kova ja kurveissa käytin jarrua, jotta rasitus ei terveelle puolellekaan olisi liian raju puhumattakaan hajonneesta puolesta. Jossain vaiheessa lähti sitten raidetankokin pois pelistä.

EK3 oli samanoloista: paikoin järvenylityksiä, puunkiertoa, patikkoa. Järvellä ajoin vasemman suksen aina umpihankeen, jotta vatkaaminen rauhoittuisi eikä repisi enää paikkoja hajalle. Ihme ja kumma selvisin Tuupovaaran enskan maaliin. Olin 4. ja pirun tyytyväinen juuri tuosta maaliin ajamisesta. Kaikesta huolimatta päivä oli hyvä. Ajoin rikkinäisellä kelkalla tutkaan 122km/h, 1EK meni itsellekin yllättävän nopeasti. Ja mikä parasta, ehkä itselle kaikkein tärkein, kunto kesti todella hyvin ja kyseisenä päivänä olisi voinut ajaa vielä 1-2EK:ta käsiin syntyneistä rakoista huolimatta. Ainut, että nyt jäi sen verran hampaankoloon, että nyt on vielä lähdettävä Lieksan Enduroon katsomaan kestääkö siellä kunto ja vehkeet.

Palataan asiaan

- Sami #999

 

Toinen endurokilpailu oli aurinkoisessa ja runsaslumisessa Tuupovaarassa, aivan Venäjän rajan pinnassa. 
Yöllinen pakkanen sopivasti jäädytti reitin kovaksi ja liukkaaksi. Kolme erikoiskoetta ja kokonaismatkaa 140km. 

Valmisteluaikataulu meni hieman tiukaksi. Kuljetuskalusto piti viedä pois kisakeskuksesta ahtaiden tilojen vuoksi, ilmoittautumisessa oli pitkä jono, katsastuksessa testattiin kelkka huolella ja annettu väärä lähtöaika selvisi vasta vähän ennen lähtöä. 

EK1 17km. Ehkä kiire valmistelussa ja viimekisan varovaisesti aloitettu ek1 pyöri mielessä kun pari kilometriä lähdöstä sukelsi kelkka loivan kurvin jälkeen hangen puolelle. Nopean kaivamisen jälkeen matka jatkui todella nopealla ja liukkaalla reitillä. Kuski oli yhtä kuuma kun Lynxi. Maltti ei riittänyt vaan toinen ulosajo tuli n. 10km kohdalla. Siellä onneksi katsoja tuli apuun. Enduroa ei voiteta ensimmäisellä ek:lla, mutta sen voi siinä hävitä. Tämä ainakin tuli nyt opittua. 
Ensimmäisellä huoltotauolla nestettä, huilaus ja tilannepäivitys. Kaksi muutakin saman sarjan kuljettajaa oli kaivanut kelkkoja hangesta. 

EK2 55km. Nyt ajo meni virheettä ja ek: 5. nopein. Eroa kakkoseen jäi alle minuutti. Tällä pätkällä oli myös nopeustutkamittaus, jonka tulos jäi harmittavasti saamatta. Vakiokelkkojen huippunopeuksissa oli yllättävän suuria eroja. 

Toisella huoltotauolla oli aikaa tankata ja kiristellä kelkan osia ja kerrata muiden kanssa reittikuulumisia. 

EK3 57km. Päivän päättävä ja pisin ek kulki erittäin hyvin puoleen väliin asti, kunnes ysikympin mutkassa jarrutuspito yllätti. Kelkka meni pari metriä ulos reitiltä päin mäntyä ja jäi kiinni paksuun hankeen. Yritin itse kaivaa ja repiä kelkkaa pois hangesta tuloksetta. Soitto huoltojoukoille, jotka löysivät kelkan vasta puolen tunnin päästä. Lapiolla lumet pois ympäriltä ja yhteisvoimin kelkka uralle. Koko kaivuuhommassa aikaa kului toista tuntia. Kisaa ei jätetty kesken vaan ajettiin huvin ja urheilun vuoksi ruutulipulle asti. 
Loppusijoituksissa viimeinen, eli 8. ja yli tunti eroa edelliseen. Kokemusta koko rahan edestä! 

- Ville

18.-19.2.2012 KARSTULA 

Karstulassa oli vuorossa uran ensimmäinen endurokisa. Karstulassa ajettiin kahdet moottoriliiton SuomenCup osakilpailut. 

Lauantaina reitin kokonaispituus oli 108 km, josta erikoiskoekilometrejä oli 100 km. Vielä kisapaikalla ennen lähtö piti varmistua säännöistä, jotta vältytään turhilta aikasakoilta. Tavoitteeksi otettiin ensimmäisessä enduro-kilpailussa ruutulipulle pääsy ja ilman AT:tä. 

Ensimmäinen EK oli 17 km. Ajo alkoi tunnustellen ja sijoitus oli 5. Toinen EK oli 18 km, jolla lisättiin vauhtia ja kokonaistilanne parani yhdellä. Huollon ja tankkauksen jälkeen kilpailupäivän päätti pitkä 65km EK3, jolla vaadittiin kestävyyttä. Vauhti kasvoi ja lopussa myös väsymys toi mukanaan muutaman läheltä piti tilanteen. Taas sijoitus parani ja päivän lopputuloksissa kolmas sija. 

Sunnuntai yönä tuli lunta kunnolla tuulen kanssa, joka jatkui koko kilpailun ajan. Ennen kisaa varmistimme, että kaikki pultit olivat pysyneet kiinni ja kaikki oli kunnossa uuteen kisaan. Pöllyävä irtolumi toi haasteen jarrutuksiin, joihin keskityimme. Päivä alkoi 26km mittaisella pätkällä. Taas ajo käyntiin tunnustellen ja sijoitus 4. Toinen EK 17km oli huollon ja pitkien siirtymien jälkeen. Heti erikoiskokeen alussa oli kaksi kuljettajaa ojanpohjalla kaivutöissä. Kokonaistilanteessa sijoitus nousi kolmanneksi. Päivän päättävä EK oli 19km heti edellisen perään. Tämä pätkä koitui johtajan epäonneksi. Kelkka syvälle hankeen ja keskeytys oli edessä. Väsymys painoi yli 200km viikonlopun viimeisillä kilometreillä, mutta maaliin selvittiin ilman suurempia virheitä. Viimeisellä 15km siirtymällä pelästytti moottorin äänen muuttuminen, mutta maaliin asti onnellisesti päästiin. Pakosarja oli vain löystynyt ja tiiviste oli vioittunut. Lopputuloksissa hienosti 2. sija. 

Kun kahden päivän sijoituspisteet lasketaan yhteen, on sarjan ykköspaikka tällä hetkellä hallussa! Katso pistetilanne tästä linkistä. 

Endurokilpailut oli haastava, mutta mielenkiintoinen kokemus eikä jää tähän. Kilpailukalenteriin lisättiin endurokilpailut Tuupovaarassa 3.3.

- Ville

11.-12.2.2012 KITEE

Vuorossa oli kaksipäiväiset SM-sprintit Kiteellä. Radat olivat edelliseltä vuodelta tutut ja niin oli myös pakkanen jota lauantaina oli tosin vain -29 astetta. 
Sunnuntaina pakkasta vähemmin mutta tuuli raikasti kelin. Molempina päivinä ajettiin eri radat ja lähtöjä oli kaksi per päivä. Radat olivat huippukunnossa kuten Kiteellä aikaisemminkin. 

Ensimmäisenä päivänä heti ensi erässä käytiin hakemassa vauhtia hangen puolelta, mutta muuten ajo sujui hyvin. Tässä vaiheessa neljäntenä, 5s kolmoseen. Toinen erä ei tuonut muutosta kovasta yrityksestä huolimatta, kuten linkin kuvasta näkee!!!

Katso lauantain tulokset tästä linkistä

Toinen kisapäivä ajettiin hieman nopeammalla radalla kun lauantaina. Taas mutka hangen kautta antoi tasoitusta toisille. Tulosissa neljäntenä vain 7s. johtajan perässä. Ero eteen oli 1s ja taakse 2s. Toinen kierros täysillä, mutta sijoitus huononi yhdellä. 
Tulokset sunnuntailta ja kokonaistulokset.

Kelkka oli säädöissä ja kaveri kunnossa, mutta toiset menivät myös kovaa. Kisojen yhteistuloksissa neljäs sija jäi hieman harmittamaan. Harjoittelua ja ajamista vaan lisää. 

Seuraavaksi on vuorossa ensimmäiset MK-endurokisat. Nämä vaativat vielä vähän sääntöjen opiskelua. 
Perjantai-iltana auton keula kohti Karstulaa

- Ville

28.1.2012 UKKOHALLA MINIENSKA 

 Samin ekaan enskaan lähti  torstai-iltana koko perhe ja lisä huoltohenkilökunnaksi pikku Sami ja Marjut. Ajomatkaa majoitukseen Hotelli Paljakkaan tuli noin550- 600km. Yöllä klo.02 oltiin perillä ja aamulla virkeästi syömään aamiaista, purkamaan ajokamat ja kelkat autosta. Ajoa oli tarkoitus tehdä kaikkien kanssa, mutta kova pakkanen pilasi ylimääräiset ulkoilut miltei koko pitkän vkl:n osalta. Testasin föönillä kuitenkin uusia ajolaseja ym.huppuja ja kaulureita ajamalla Paljakasta Ukkohallaan ja takaisin. Aika samat kilsat kuin itse kisassa eli noin 65 km. Scotin uusi lasi ei huurtunut, mutta veto sai silmät itkemään, joten kisassa käytin vanhoja laseja.

Itse kisa aamu oli mahdottoman kylmä.  Pakkaset pyörivät koko aamun ja aamupäivän -28 asteen ja- 35 asteen välillä mm. EK 2 AT:lla pakkasta oli 32 astetta. Auto teki meille hyytymis temput ja huollolta unohtui vielä laturi matkasta jatko roikkineen. Ei naurattanut yhtään, kun olimme majoituksessa n.30km päässä kisapaikalta ja aikaa EK 1 lähtöön oli tunti! Paniikki juoksentelujen jälkeen matkaan kuitenkin päästiin. Kisa kuski vaan ei heti päässyt tapauksesta yli, vit..aika tasasesti perille asti! No kisapaikassa opastivat järjestäjät meidät suoraan varikolle. Nyt piti käännellä vielä autoa ympäri ja pudottaa mk kärri perästä ja lähteä etsimään kylpylähotellista ilmoittautumispaikkaa. Löytyihän se, mutta aikaa paloi jälleen, nyt helv. kiireellä takas varikolle ja mk ulos kärristä ym ajokamaaa päälle! Varalasit mm. jäi taskusta pois!

Katsastukseen kun kerkesin alkoi siellä olemaan jo ruuhkaa johon juutuin vielä muutamaksi minuutiksi. Siellä etuillen pääsin tien yli siirtymän lähtöön, jossa se suma sitten seisoikin: oli junnuja,ladyja ym ukkoa ja akkaa edessä ja sivulla, onneksi älysin pienen ihmettelyn ja myönnetään hiukan epätoivonkin iskiessä kävellä jonon perältä lähettäjien pakeille, jossa jo lähettäjä oli viivannut minut yli! Eli dns olisi ollut kohta tulemana. Pojat alkoivat kirota ja raivata tietä ja syntyihän siihen kelkan mentävä polku, josta suoraan sain painella siirtymälle! Nyt pettymys kypärän sisällä oli jo kyllä melkoinen ja mietin että AT minuutteja olisi luvassa todella reilusti! Ajoin siirtymän kyllä jo ihan kisavauhdilla tai ainakin melkein, tarkotuksena pelastaa edes se mitä voi! Ja olipa siinä patti poikineen, heh hee!  Pääsin At autolle, jossa EK lähtö aivan vieressä. Kerroin tilanteen ja sain helpottavan vastauksen jotta ei hätiä, starttaa seuraavana ja unohda AT minuutit! No perk, kaikki muuten hyvin, mutta jumalattomassa pakkasessa kun pysähtyy ja on ajanut itsensä aivan hikiseksi naamalla windstopper huppu ja ajolasit sekä ilmastointi teippiä ei saisi paikallaan hengitellä enää oikeastaan yhtään! Ajolaseja kairasin rukkasella kaikki mahdolliset sekunnit auki ja taisi ne juuri päähän keretä laittamaan kun lippu heilahti! Sitten mentiin ja hämärän rajamailla! Samalla iski omaan tajuntaan myös se tosiasia, että nyt ukko olet ajamassa kilpaa!! Voi mahoton! Sillon tuntu että voimat pakenee käsistä seuraavaksi! Eli  EK1 alku  oli ehkä ainut paikka, jossa voin tunnustaa jännittäneeni, vaikka viimeisestä ajamastani kisasta taisi olla noin 6 vuotta aikaa! No se jännitys kaikkosi kun etenin jonkun kilsan, mutta puuskutus rajusti teipatussa kypärässä alkoi sulkea näkökenttää  tasaisen varmasti. EK 1 mentiin maalin ja lähdettiin välittömästi siirtymään EK 2 alkuun, taisi olla jotain 5km luokkaa. Kisa baana oli patikkoista mk uraa, normi kerho reittiä siis. EK 2:lla etsin ajo laseja, mutta turhaan, nehän jäi matkasta! Ei muuta kun patikkoon pomppimaan toinen rukkanen välillä ajo lasia pyyhkien. 2 EK:lla oli pihalle ajo kaatoineen lähellä, kun yhdessä välissä mentiin liukasta, traktorilla lingottua metsäautotietä, jossa mutka ja kylki edellä penkkaan törmäily meinasi yllättää numero 999. EK2 AT:lla  kehuttiin pakkasta olevan 32 astetta! Jee! Edessä oli taas siirtymä, jossa oli EK 1:lle matkaavia kilpailijoita vastaan tulevana liikenteenä! Tuntui kyllä aika hurjalta järjestelyltä, mutta onneksi matka huoltoon sujui normisti! No huollossa aikaa muutama hassu minuutti, tankkausta ei tarvinnut ja huolto miehet näkyivät luottavan kuskiin 100% kun eivät kelkkaa tutkineet millään tavalla! he hee! No eipä se nyt hajalla ollutkaan! Kisa kuski sai vielä energia juomaa käsilleen ja joutui sen makean litkun pesemään vedellä pois! Se taisi olla big mistake! Kun lähdin huollosta kirkkailla ajolaseilla ja normi hupulla, pamahtivat sormet aivan umpijäähän. EK 3  lähtöön kerkesin juuri minuutilleen ja taas mentiin! Pattia piisasi alkuun ja sitten luonne muuttui, lähdettin vetämään metsäauto tielle, jossa sai päästää ekan kerran kaasu pohjassa useamman kilsan. Nyt sormia särki aivan hulluna! Ajoin mutkan pihalle, johon tuo eka vauhti osuus loppui. Ajasta en tiedä mitä kului, mutta kyllä se sieltä keula pystyssä huudattamalla pois tuli! Sähläsin varmaan jossain vaiheessa  kahvalämmöt pois päältä tai pienemmälle, muistan niitä tuskissani remponeeni. EK 3 luonne oli vauhdikas loppuun asti ja maaliin pääsy tuntui hyvältä! Käsiä pakotti vain niin kovasti että maali toimitsijat saivat kaivaa AT kortin taskusta ja laitella muisto mitalit mukaan. Itse en kyennyt kuin lähinnä voihkimaan ja olemaan itkemättä yrittäessäni lämmittää käsiä kahvalämmöillä ilman hanskoja, jotka ainakin nyt lämpenivät! Voi perk..!!Tuskin sorminiveliä on koskaan koskenut noin kovaan kuin tuon muutaman minuutin aikana! Maaliin siirryttiin tietä myöten muutama kilsa. Huolto onnitteli, mutta totesi poskien olevan aivan valkoiset, eli pahat paleltumat myös niissä(se normi huppu!,toinen big mistake!)ja olihan ne! Naama turpos kuin raskaan sarjan boksaajalla. Voi helv..sitäkin vielä!  Ajat maalissa eivät tyydyttäneet; Mietin eroa olevan omassa luokassa, jossa 4 kisaajaa, aivan liikaa! Jäin siis 4:ksi! Mutta nyt kun aikaa vähän kulunut ja rauhassa asiaa tuuminut sekä  aikoja vertaillut, ei aika ekassa enskassa aivan totaalisen huonokaan ollut, jos nyt  ei tietysti hyväkään! No lekuri määräsi lääkkeet naamaan ja nyt keskiviikkona alkaa jo jätkä näyttämään vähän itseltään!

Palataan siis asiaan, toivottavasti jo viimeistään Tuupovaarassa!

 PS:lekuri totesi vielä ukosta toisenkin vaivan joka syntyi jo syksyllä reenatessa, eli tennis kyynärpään vasemmassa kädessä! Tuo vaiva ei nyt aikoja paranna ,mutta ei välttämättä oleellisesti vaikutakaan ainakaan mk:ta ajaessa se ei tunnu ihan koko ajan! Eikä se korjaannu sitä paitsi kuin levossa, tai tulehdus lääkkeillä voisi saada vähän apua. Antaa sen siis olla! Keväthän kohta jo tulee!   PPS: Mut onhan se nyt kuitenkin komiaa kun on kisakuski, he he hee! Numero 999 ja kaikki!! ;) Vaikka toiset kilpailijat olivat sitä nyt tällä kertaa parempia! 

 

SOINI 21. - 22.1.2012

21.1. Kelkka saatiin kuntoon vasta viikolla edellisen viikonlopun kivikosketuksesta. Lunta kisapaikalla Soinissa oli sopivasti ja 5 km rata oli haastava ja vaihteleva. 
Ensimmäinen erä tasaisella ajolla ilman virheitä. Aika oli kolmanneksi nopein. 2. sijaan oli eroa vain 7 sekuntia, jota lähdettiin toiseen erään ajamaan takaa. 
Toiseen erään radalta oli osittain lumi hävinnyt ja jää oli tullut esiin. Liukas pohja toi uudenlaisen haasteen ajamiseen. Myös toisen kierroksen aika oli myös kolmanneksi nopein, eikä sijoitus parantunut. 
Päivän yhteistuloksissa 3. sija, viiden kuljettajan joukosta oli hyvä aloitus kauteen. 
Järjestäjinä Kouheron kelkkailijat onnistuivat hyvin. 

22..1. Kilpailussa oli sama rata kun edellisenä päivänä, mutta ajosuunta vaihtui. Reittiä oli illan aikana lanattu ja hieman muokattu. Nyt järjestäjinä oli Kuru kelkkailijat. 
Ensimmäiseen erään laitettiin enemmin yritystä ja tuloksena toinen sija. Ero edellisen päivän suuruinen. Ajo sujui muuten hyvin, mutta reitin tuntematon osuus meinasi tuoda ulosajon. Reitti laskeutui alas jyrkkää laskettelurinnettä jossa jarrutuspito ei ollut normaalia. 
Ajoa hidasti myös kiinniajetun kuljettajan ohittaminen. 
Toiseen erään lähdettäessä oli turvallinen ero kolmanteen ja liian iso ero kurottavaksi ensimmäisenä ajavaan. Otettiin varma ajo ilman riskejä ja tuloksena oli 2. sija. 
Yhteistuloksena sunnuntain kilpailussa oli 2. sija. Radalla olleen neljän hyppyrin sarja oli haastava ja sen ajorytmi vaatii vielä harjoittelua. 

Sunnuntain kilpailun ajanotto alkoi sekoilla jo ensimmäisessä erässä. Juniori sarjassa oli 30s virhe, jolla ei ollut sijoituksiin vaikutusta. Seuraavissa sarjoissa tulokset menivät aivan sekaisin. Ja lopulta myös juniori sarjan ajat ja tulokset saatiin myös sekaisin. 

Ajamisesta ja kelkasta jäi hyvä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa kohti Kiteen SM viikonloppua.

- Ville

KITEE SM SPRINT 20.2.2011

Tänä aamuna mittari näytti sitten vielä kylmempää, -34 astetta oli varikolla kun sinne päästiin. Mutta huuruja kasvoihin lähdin hakemaan taas rataan tutustumalla. Onneksi illalla huolto sai iskarin jousta hivenen kiristettyä ja näin iskaria vähän jäykistettyä. Tämän päivän rata oli nopea pitkine suorineen, joka ei föönin kanssa ole hyvä yhdistelmä muiden nestekelkkoja vastaan. Mutta nyt kun iskari oli rikki oli minun onni, että rata oli taas alkuun tasainen. Lisäksi kelkasta meni lauantaina pakoputken tiiviste, sekä ketkujukotelon stefa, nekin pakkasen tuhoja!

Pystyin ajamaan ekan startin suht hyvin, vaikka mutkissa kelkka nosti suksea aika rajusti. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin kakkosena Lemströmiä 9sek jäljessä. Se oli aika vankka etumatka tällä radalla ajatellen toista kierrosta. Mutta toki toinen kierros on ajettava kaikkien maaliin ja kello kertoo loput. 

Toinen kierros oli taas patikkoinen ja ongelmia riitti alusta loppuun. Etuiskarin pehmeys aiheutti kallistelua patikoissa ja olin lentää kelkan selästä tiukan mutkan pompuissa. Maaliin kuitenkin tultiin niin täysillä kuin päästiin ja tuloksena tälle päivälle neljäs sija. Kyllähän se potutti! Mutta se tehtiin mitä pystyttiin ja periksi ei annettu tälläkään kertaa! 

Viikonlopun kokonaiskilpailun pisteissä olin toinen, joka tyydytti olosuhteisiin nähden. Huollolla riitti puuhaa niin meidän (Maaretin 712 ja minun) kuin myös P600luokan kuljettajan kelkan kimpussa, joka ei meinannut päästä kisaan ollenkaan mukaan. Monien episodien kautta Samin huoltamana Kontusen Jukkakin (132) pääsi radalle ja kaikki 3 kisakierrosta sai ajettua ollen lopputuloksissa hienosti 11. lisäksi Samia kiusasi kuume flunssa . Kaiken huipuksi hän yritti huoltaa myös etu iskareita kisan alusviikolla ja kerkesikin alustan tekemään, mutta työkiireet ja kova kuumeilu veivät kaiken loppu ajan . Pakkanen kun voi tuhota iskarin vaikka se olisi uusi. Asialle ei mahtanut kisa olosuhteissa mitään. HUOLLOLLE SIIS ISO KIITOS!

Maaret Puhakka 712, joka tuli tiimin toimintaan mukaan noin vuosi sitten, ajoi SM pisteissä 5 sijalle.

Maaretin oli tarkoitus ajaa vielä viime keväänä minun kelkalla tämän vuoden kisat ja Sami olisi toiminut huoltomiehenä ja ajo valmentajana, sekä tietysti pääsponsorina antaen kelkan ja kaiken osaamisen saaden vastineeksi Samotic firmalleen sekä yhteistyö kumppaneilleen näkyvyyttä.

Minun oma tarkoitukseni oli jo jäädä fysiikkavalmentajan ja perheen äidin rooliin, mutta tilanteet muuttuivat.

Vaikkakin aika ajaa jo meidän perinteisen 550 rc enduron ohi (vm 2004)on kelkka etenkin Sprintteihin ja miksei myös ladyt Enduroon varmasti suorituskykyisempi kilpakelkka kuin mitä Maaretin -07 F6 on. Maaret harjoittelikin jo kelkalla ajaen ihan hyviä kierrosaikoja niin meidän omalla kuin Muukon moottoriradalla. Kevään tulo keskeytti tietysti ajoharjoittelun kesän ajaksi ja kun palasimme asiaan syyskesällä oli Maaretin mieli hiukan muuttunut koko projektin suhteen, koska hänellä oli mm. oman asunnon hankinta mielessä. Samoin Maaretin kunto-ohjelmat ja muut reenit kilpakelkkailua ajatellen kärsivät vähän samoista syistä. Marraskuussa huomasimme netistä, että SM Sprintit ovat yhtenä vkl ja vieläpä Kiteellä, melkeinpä kotiradoilla (200km), joten Maaretin empiessä päätettiin Samin kanssa lähteä vielä kisoihin ja näin saimmekin vielä Maaretin innostumaan uudestaan kilpailuihin lähtemisestä. Harjoittelemaan ja ajamaan päästiin vasta loppiaisen jälkeen, koska aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Minun oli hieno lähteä jälleen kisaamaan, koska minulla on aivan mahtavat yhteistyökumppanit, jotka näkyvät listoissa sekä tietysti sellainen sissi aviomiehenä, johon voi nojata 110%! 

Pari, kolme kertaa pääsimme Maaretin kanssa yhdessä ajamaan reeniä, mutta häneltä oli jollakin tavalla positiivisuus niin meitä tiimiläisiä kuin oman kelkan käyttämistäkin kohtaan hukassa. Yhteistyökumppani tilaisuudessa ja Samin ja Kimmon tehdessä alustaa Maaretin kelkkaan huomasimme jo kuinka erilaisia me loppujen lopuksi olimmekaan. Näistä syistä johtuen, ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa, otti Sami SM kisojen jälkeen majoituksessa laukkuja pakatessa asian puheeksi ja ilmoitti Maaretille, että on parempi kaikkien kannalta kun lopetamme tiiminä yhteistyön tähän kilpailuun. Samotic racing toivottaa hänelle kuitenkin mitä parhainta jatkoa ja menestystä niin moottorikelkkailussa kuin elämässä ylipäätään!


KITEE SM SPRINT 19.2.2011

Aamulla varikolle saapuessa pakkasta oli -32 astetta. Pakkanen paukkui, mutta kisaradalle taas mentiin tutustumaan suksien kera. Tämän päivän rata oli 7km pitkä ja sisälsi mutkia aika tavalla ja pieniä osuuksia metsässä. Myös korkeusvaihtelua löytyi. Rata oli lanattu todella tasaiseksi, johon kyllä ennättää toiselle kierrokselle tulla pattia. Kisoihin oli yli sata kelkkaa ilmoittautunut eri luokkiin, joten se määrä radassakin näkyy ensimmäisen lenkin jälkeen. Mutta pattien syntyminen ei haittaa sillä itse pidän enemmän patikkoisesta ja vaihtelevasta maastosta kuin tasaisesta ja suoria sisältävästä radasta. 

Ensimmäinen kierros meni ilman ohjelmaa, tuntui hiukan tahmealta, mutta ihan ok suoritus. Olin luokkani kärjessä 5sek turvin ennen Susanna Lemströmiä. Huolto huomasi kelkkaa tarkistellessaan, että etupään oikean puoleinen iskari oli sökönä, mutta ei siitä maininnut minulle mitään, koska kisa oli kesken siltä päivältä ja siinä kohtaa iskarille ei ollut tehtävissä oikein mitään. 

Toinen kierros oli toden totta isoa pattia täynnä ja meno ei tuntunut vakaalta. Tiukoissa mutkissa kelkka kallisteli ja patikkoa oli vaikea ajaa kovaa. Maaliin kuitenkin tultiin ja siellä minulle sitten selvisikin miksi meno ei tuntunut normaalilta: oikea iskari oli nyt viimeistään loppu. Sijoitus toisessa lähdössä oli neljäs ja kärkeen kertyi eroa noin 20sek. Toiset ajaa lujaa, mutta osa syy oman menon kankeuteen löytyy varmasti myös etuiskarin hajoamisesta. No, ei voi mitään. Moottoriurheiluun kuuluu olennaisena osana tämä tekniikka….mutta KYLLÄ POTUTTAAAA!!!!!

Ensimmäisen päivän tuloksena toinen sija. Sitten ei muuta kuin kiertämään seuraavan päivän 5km rataa ja keskittymään itse sunnuntain kisaan. Illalla oli edessä vielä kelkan pajotusta….mitä nyt oli tehtävissä.


KURU KANSALLINEN SPRINT 5.2.2011

Kurun kisaan lähdettiin aika spontaanisti. Päätös tehtiin torstai-iltana, kun katsottiin että ladyt luokassa oli viisi ilmoittautunut kisaan. Perjantaiyönä lähdettiin ajamaan paikan päälle ja varikko vallattiin aamulla ensimmäisenä. Unta ei kovin paljon tullut niin kuskille kuin valmentajallekaan. Kisa-aamuna pakkasta oli -6 astetta. Huolto pähkäili siinä aamulla, josko olisi suuttimia vaihdettu vielä pienempiin, mutta päätettiin ajaa niillä säädöillä, jotka oli paikallaan. Rata oli 6 km pitkä ja peltosyheröä tiukkoine mutkineen löytyi vaikka kuinka paljon. Pieni metsäosuuskin onneksi oli matkaa piristämässä. J

Ensimmäiselle kierrokselle lähdin luokkani viimeisenä (kuudentena) ja täytyy myöntää että perhosia oli hiukan vatsanpohjalla näin kisakauden alkajaisiksi, kun luokassa oli vielä minulle neljä uutta nimeä, joiden vauhdista ei ollut tietoa. Rytmiin pääsin aika nopeasti, mutta mutkissa piti olla todella tarkkana, sillä siellä ei ollut yhtään kallistuksia, joista olisi saanut tukea ja helposti saattoi löytää itsensä umpisesta. Vauhtia kuitenkin löytyi ja otin edellä lähteneen kuskin kiinni. Lähestyessäni jo kauhulla mietin mahdollista ohituspaikkaa. Niitä ei juurikaan tämmöisellä radalla ole ja suin päin ei voi lähteä umpihankeen föönillä ohittamaan. Jouduin pitkän matkaa ajelemaan perässä, kun tietäkään ei annettu, mutta onneksi juuri ennen metsäosuuden alkua puristin itseni edellä ajavan rinnalle umpiseen hankeen ja täydellä kaasulla painelin ohi. Siinä niitä sekunteja kyllä paloi hukkaan ja oma rytmi katkesi. No loppumatkan annoin mennä mitä löytyi ja maaliin tultiin ehjällä suorituksella ilman nyt tuota peesailua! Maalissa ajattelin, että nyt kyllä jäätiin kärjestä, mutta toisin kävi: Minulla olikin 13 sek. pohjat toisena olleeseen Taina Tryggiin. Nyt siis pieni helpotus!

Tauon ja odottelun jälkeen pääsin viimein toiseen starttiin. Nyt lähtöjärjestys oli käännetty ja lähdin näin matkaan luokkani ensimmäisenä. Nyt rata olikin sitten jo aivan toisenlainen. Pattia oli koko matkan ja fysiikkaa tarvittiin, jotta mutkissa pysyi kovassa vauhdissa kelkan selässä. Tarkasti, mutta kovaa yritin ajaa koko matkan. Koetin löytää mutkissa suorempaa ja nopeampaa väylää ja toisin paikoin onneksi löytyikin. Maaliin päästiin, käsivarret hapoilla, mutta sekä kuski että kelkka ehjänä. Lopputuloskin oli oikein positiivinen ja kertoi hyvää ajatellen tulevia SM Sprinttejä: Voitto tuli 50sek erolla seuraavaan Meri Kainulaiseen. Tiimi voi olla tyytyväinen päivän suoritukseen!

KITEE MK SPRINT 1, 13.2.2010

Eka kilpailu käytiin Kiteellä Sprintin merkeissä. Paikalle oli tullut mukavasti porukkaa niin itse kilpailuun kuin myös yleisöön. Ilmakin suosi ja moottorikelkkailun jumalat antoivat meille pakkasta ja ihan pirusti lunta. Lumesta johtuen rata oli ladyillakin jo ekalla kierroksella vaativan patikkainen ja ladyja olikin tähän kisaan tullut ihan kiitettävästi. Pikkulinnut kertoivat että ettelä-karjalan ladyjä yritettäisiin haastaa sprintissä ihan tosissaan. No mikäs sen mukavampaa kuin ajaa kilpaa rehdissä hengessä nauttien fyysisestä radasta.

Aamupäivän ensimmäisellä startilla ajoin ehjän kierroksen, ja nopeus yllätti itsenikin positiivisesti. Taisin repäistä luokassani jo aika tukevan johdon. Kakkoskierroksella rata oli tietysti muuttunut hevimpään suuntaan, patit oli korkeampia ja patin pohjat ja jarrupaikat vailla lunta normaaliin tapaan. Perussprinttiä ja itseltä hyvän tuntuinen ajo, mutta täytyy myöntää että kädet väsyi pomppujen ja roikkumisten myötä. Taisin voittaa porukan kahdella minuutilla, joka yllätti itsenikin. Olin ajatellut, että toiset olisivat iskeneet rajummin, koska kelpo kisa-ajan tekijöitä oli mukana. Mutta mikäs siinä. Sitten piti alkaa jo miettiä, miten se enduro pitikään ajaa, ja vielä sprinttikelkalla. Säätämistä, ruuvaamista ja treenaamista olisi siis harjoitettava.

 

TUUPOVAARA ENDURO 1, 20.2.2010

Tuupovaarassa oli älyttömästi lunta ja aika ältsisti pakkasta. Varikolla mittari näytteli -31 ja kisapaikalle ajettaessa notkelmissa yli senkin. Eli ainakaan nuoskan tuomiin vaikeuksiin ei vanha ilveskissakaan sortuisi tällä reissulla. Itseä kyllä paleltumien syntyminen hirvitti jo ennen lähtöä, kun niitä on jo kertynyt aiemmin. Ja kerran kun on palelluttanut ei neopreenit ja teippaukset paljon auta.

Startattiin aamulla kahdeksan jälkeen Tuupovaaran koululta ja 100 metrin jälkeen yllätys oli melkoinen. Naista ja kelkkaa oli vasemmalle kääntyvän viistomutkan alarinteellä pitkin poikin. Mutka tuli silmille ja höttölumi imi kelkan mukaansa. Sinne siis mentiin muiden perässä, väistellen isompia raatoja. Akat siinä vähän katteli ja viuhtoi, kun etelä-karjalan likka pyyhkäisi kissaeläimensä muiden keskelle. Heti vauhdissa yritin katsoa uraa takaisin reitille, mutta väistelyt aiheuttivat sen, että piti pysähtyä. Katsoin että kaikki ovat fyysisesti kunnossa, henkisesti näytti siltä että ei huvita kuulumisia vaihdella tässä kohtaan. Oli meinaan käynnistymässä minun muistissa suurimmat naisten moottorikelkan lumestakaivuutalkoot. Kieltämättä tämä nauratti jo ekassa huollossa. No, kiihdytin täpöllä vaan rinnettä ylös ja toivoin etten jää kiinni. Onneksi nyt oli Tehohydron sponsoroima telamatto alla ja pistipä tuo valmennuspäällikkökin minut hankeen ajamaan tällaisten tilanteiden varalta. Mäen päällä tien ylityksessä koutsi oli huitomassa, että tuu tänne. "Missä hemmetissä työ kuppaatte" oli hänen kysymys. Tässä kohtaa oli valtatien ylitys, (n. 300 metriä koulukeskukselta) johon Sami oli jäänyt isä Paulin kanssa ihmettelemään missä lähes koko ladyluokan kuljettajat kupeksii, kun niitä ei näy. Kerroin tilanteen ja käsky kävi "Nyt perkule äkkiä EK ykkösen lähtöön ja huolehdi ettei tule AT:tä (aikasakkoa)". Endurossa kun pitää olla +- 2 minuuttia ennen lähdössä ja ajaa ihanneajassa myös siirtymä, muuten rapsahtaa AT:tä. Kerkesin EK ykkösen lähtöön, joka oli 17 km pitkä, ja totesin, että nyt on hyökättävä ja revittävä kaulaa lumitöissä huhkineisiin. Ok ajo. Huollossa minulle tultiin sanomaan Joutsenon kuljettajan huollon puolelta että minun huolto on jossain, mutta tuli tieto että minulla on bensaa enkä tarvitse tupakkaa, vettä saan heiltä, että ei muuta kuin siirtymälle vaan ja kohti kakkos EK:ta.

EK 2 oli vaille 60 km paukutus: Pitkiä jäänylitys suoria ja välissä metsäpätkää. Pitkillä jääsuorilla tuntui, että nyt ei kissa kulje riittävä kovaa, tehokkaita nestekoneita vastaan. Pari kertaa tuli ulkoiltuakin, mutta onneksi pääsin baanalle takaisin. Kylmyys alkoi tuntua varsinkin loputtoman pitkillä suorilla. Kämmenselät meinasi jäätyä, poskipäät ei enää meinanneet vaan ne jäätyi. Huoltoon tullessa oli isä Pauli ensimmäistä kertaa huollossa Samin mukana. Siinä tehtiin normaalit tankkaukset ja tsekkaukset. Sami avusti Sopenmäen juniorikelkkaan tulpat ja tulpanavaimet taskuun, sekin kun oli ensikertalaiselta unohtunut. Taisi siellä olla iskaritkin selvänä. Tässä vaiheessa meidän luokan sijoituksissa oli epäselvyyksiä, mutta näytti siltä että Joutsenon Susanna Suppola olisi kirmaamassa podiumille ja minun vauhtinikin pitäisi riittää palkintosijoille. Liialliseen varmisteluun ei ollut varaa, mutta nyt pystyi vähän iisimmin ottamaan. Samia harmitti, kun he Susannan huollon kanssa laskivat todennäköisyyttä, että Susannan pitäisi sijoittua mitalleille, ja Sami suositteli näin Susalle kuin minullekin varmaa ajoa. Susa pelasikin varman päälle ja saavutin Susan EK 3:lla, mutta harmillisesti sellaisessa paikassa, joka maksoi minullekin aikaa. Samia vietävästi harmitti se, että jos Susalta olisikin vielä löytynyt paukkuja, hän olisikin voinut sijoittua kolmanneksi, mutta jäi nyt neljänneksi. No, tämä oli varmaan opetus kaikille, että liialliseen varmisteluun ei ole varaa, ennenkuin kellot pysähtyvät maalissa ja aikatarkastuskortit on tarkastettu.

EK 3 oli myös päälle 50 km pitkä taival, jossa oli jälleen pitkiä suoria ja metsäosuuksia. Susan ohituksen jälkeen tiukassa alamäkimutkassa oli juniori ajanut mutkassa ulos vasemmalle, jota vauhdissa yritin väistää, mutta ajauduin junnun viereen. Ensin ajattelin, että tänne jäätiin, mutta pakilla ja haballa sain kelkan onneksi uralle ja pääsin jatkamaan. Sekunttejahan kului hukkaan. Maaliin tultiin tällä kertaa ei niin ehjin nahoin, sillä poskipääni paleltuivat todella pahasti. Olin kuin piikkilankaan juossut. Voitto oli selkeä rapiat 11 minuuttia, jotka selittyvät osaksi muiden tyttöjen AT asemilla ottamien aikarangaistusten vuoksi. Mutta yhtäkaikki ajamalla otettu voitto lähenteli 7 minuuttia tai enemmän. Eli tyytyväinen voi olla ajoon kokonaisuutena. Olosuhteet olivat taas enduromaisen rankat, niinkuin pitääkin. Tiimillä jälleen isot kiitokset!

 

SM-sprint 4 KaRVIA 15.3.-09 
Kisa-aamu näytti vähän paremmalta eiliseen verrattuna, mutta nollan tietämissä oltiin. No ei ainakaan sadellut vettä tai räntää. Kisa rata oli 6,5km pitkä, jossa aika tiukkojakin puunkierto osuuksia ja pitkiä metsäsuoria. Korkeusvaihtelua oli vähän enemmän kuin Kauhajoella. Ennen ensimmäistä kierrosta päätimme Samin kanssa vaihtaa powder pro sukset, kun ajattelimme radan muuttuvan hetkessä taas irtolumiseksi. ”Taliimääräys” oli ajaa ehjästi maaliin!!! Tällä kertaa tampattu ura kuitenkin pysyi kovana ekalla kiekalla ja mutkissa kääntely ei tuntunutkaan niin helpolta ja tutulta kuin ennen. Olin kolmantena 10 sek Merja Mustoseen ja 5sek Carolina Hautalaan. Päätimme vaihtaa toiselle kiekalle tutun sukset takaisin, kun vielä tiedettiin radan muuttuvan taas jäiseksi.

Toisella kiekalla radan haasteellisuudesta huolimatta oli kova isku ja tahti päällä, mutta nyt oli sitten epäonnea matkassa mukana (Susanna Suppolalla ja sitä kautta myös minulla). Reitin noin puolen välin paikkeilla pitkällä suoralla näin kun useampi järjestysmies ja osa katsojista huitoi minulle ja esti ajamasta. Tiesin, että suoran päässä jatkuneessa tiukassa vasuri mutkassa on jotain sattunut. otin vauhdin kokonaan pois ja näin mutkassa, keskellä ajouraa kilpasiskoni Susannan nykimässä kelkkaa käyntiin. Ei onneksi siis pahempaa olut sattunut. Etsin ohituspaikan ja jatkoin matkaa. No rytmihän siinä katosi ja sekuntteja paloi. Tiesin, että no siinä se hyvä toka kiekan ajo nyt sitten meni. Varmalla ajolla vain maaliin ja tuloksena kolmas tila noin 12sek erolla Merjaan ja noin 7sek erolla Carolinaan. 

Toisen kierroksen ajat kertoivat taas vauhdin olleen kohdillaan. Jos tuota ”yhteentörmäystä” Susannan kanssa ja ajan kulua siinä ei olisi ollut, olisi kello näyttänyt maalissa hyvää aikaa. No tällaista se moottoriurheilu on. 

Ajoin kaudella 2009 yhteensä 6 kilpailua, joista 5 voittoa. Todella hienosti siis! Kauden tavoite eli Sprintin mestaruus tuli saavutettua ja tiimi voi olla kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen! Kiitokset sponsoreille, tukijoille, mukana olijoille ja omalle tiimille!!!

 

SM-sprint 3 Kauhajoki 14.3.-09 
Kauhajoelle tultiin jo torstai-iltana, kun saimme työt järjestettyä niin, että oli mahdollista lähteä. Matkustaminen pienen vauvan kanssa ottaa aikaa enemmän ja vaatii oman veronsa. Viivin hoitajaksi lähti tällä kertaa mamma Lappeenrannasta.

Kisa-aamu valkeni harmaana ja mittari näytti nollaa. Jotain veden tyyppistä taisi vihmoa taivaaltakin. Ei hyvä keli omalle föönille! Eka kisa kierros kertoi samaa; 5 sek tappio Merja Mustoseen ja 2sek Carolina Hautalaan. Rata oli 7,3km pitkä, josta löytyi puun kiertoa sekä muutamia pitkiä metsäautotie suoria. Korkeusvaihtelua ei ollut. Rata vaikutti oikein mukavalta baanalta, kun sitä suksien kera kiersi, mutta Kelkat pöllytti tampatun lumen irti ja tuntui kuin Lynxillä olisi nuha pahimmillaan. Se siis tuntui puuroutuvan lumen sekaan. No kisaa oli vielä toinen kierros jäljellä!

Toinen kiekka olikin tunnetusti jääränniä, josta ei pitoja paljon tarvinnut etsiä. Se puurouttava lumi oli tipotiessään! Kieli keskellä suuta sai ajella, mutta kuitenkin niin kovaa, kuin uskalsi. Vaikeutta lisäsi räntä, jota sateli taivaan täydeltä. Vauhdissa sai pyyhkiä vielä laseja! Ajatuksena oli ottaa mutkat hallitusti ja päästä niistä vauhdilla eteenpäin jäästä huolimatta. Tämä tarkka ajo jäisellä uralla sopi taas minulle ja maalissa kello näytti hyvää: Voitto tuli 7 sadasosan erolla Carolinaan ja 10 sek erolla Merjaan.

Tämän päivän kisa varmisti minulle koko Sprint sarjan mestaruuden!

LIEKSA SNOW RACE ENDURO 28.2.09
Lähtö Lieksaan oli vielä edelliseen iltaan saakka epävarmaa, koska kelkka oli jo tuolloin ollut 3viikkoa pajotuksessa erinäisten moottori- ja sähkövikojen takia eikä enduroa siis oltu päästy reenaamaan ollenkaan. Kelkka on Sprintti säädöissä, joita ei lähdetty yhden enduron takia muuttamaan eikä se olisi ollu kovin järkevääkään nyt kun ne säädöt ovat löytyneet. Torstai iltanakin vielä huolto eli Sami ja Kimmo puursivat kelkan kimpussa iltamyöhään, jonka jälkeen kelkka oli tietysti testattava. Kello läheni tuolloin jo puolta yötä. Tanja kävi tyypittelemässä omalla radalla noin 50km ja meno tuntui normaalilta. Päätettiin siis lähteä reissuun! 

Matkaan lähdettiin perjantaina iltapäivällä, kun saimme töiden jälkeen kaikki tarvittavat romppeet kasaan. Viivi jätettiin Simpeleelle mummin ja ukin hoiviin, josta jatkoimme majapaikalle iltamyöhään. Unta ei tarvinnut paljon hakea! Aamulla taas aikaisin ylös ja aamupalan jälkeen kohti kisapaikkaa. Keli vaikutti hyvältä föönin kannalta. Pakkasta oli -9 eikä näin ollen Samin tarvinnut käydä suuttimien vaihtoon.

EK 1 /13km
7 ladya odotteli omaa lähtöään. Oma startti oli 10.04, josta singottiin nopeahkolle ja lyhyelle EK:lle minuutin välein. Alku oli jääsuoraa, jonka jälkeen löytyi tuhtia pattia sekä nopeaa metsäautotienpohjaa. Pieni ulosajo sattui puolessa välissä, mutta muuten ok ajo.

EK 2/ 55km
Ek oli todella nopeaa baanaa: paljon metsäautotien pohjia, jääsuoria ja muutamia metsäosuuksia. Nappi pohjassa sai ajella melkein koko ajan. Hyvä vire oli päällä, tuntui vain, että suorilla loppuu koneesta veto. Jäällä huiput vain 110. Kolme ohitusta hidastivat myös menoa. Yhden perässä jouduin ajelemaan monta kilometriä, kun ei löytynyt sopivaa ohituspaikkaa eikä kuski antanut tilaa ohittaa. Odottelin siinä ajovirhettä, joka ennen pitkää tulikin ja sitten hyökkäsin ohitse. Siinä sitten sai taas hetken tsempata, että pääsi takaisin rytmiin. Odottelin kovasti metsäpätkiä, mutta niitäpä ei juurikaan tullut. Aina pieni pätkä ja sitten taas takaisin suoralle. Tältä pätkältä tultiin huoltoon (15min), jossa vähän kelkan ja kuskin tankkausta ja sitten takas hommiin!

EK 3/ 44km
Tällä pätkällä löytyi jo vähän enemmän puunkiertoakin, mutta myös pitkiä jääsuoria ja metsäteitä. Suorilla ehdin jo miettiä, että tällä kyydillä ei kyllä voittoa tule. Onneksi todellakin oli pakkaskeli, muuten olis fööni puuroutunut suoraosuuksille. Puunkierrossa kävi kuitenkin fööniä kiitteleminen! Noin puolen välin paikkeilla sain sitten alkaa nykiä kelkkaa takaisin ajoradalle, kun lukkojarrutus vasemmalle käännyttäessä vei suoraan pehmeään lumeen ja kohti ojan pohjaa. Onneksi ennätin sen verran ajoissa jarruttaa, että vauhti ei vienyt pohjalle saakka, vaan sain keulaa nostamalla, kääntämällä ja pienellä kaasuleikillä kelkan taas takaisin menosuuntaan. Aikaahan siinä taas paloi, muutama ärräpää, mutta matka jatkui…
Maaliin selvittiin 120km kokonaistaipaleelta ja maalissa kello näytti kokonaisaikaa 1h30. Eli ihan tyytyväinen voi olla. Toki parannettavaakin löytyi mm. jarrutuspaikoissa. Voitto tuli! Kakkoseksi ennätti Minna Ruuskanen ja kolmanneksi Merja Mustonen.

P.S. Oli kyllä kuskista todella hieno fiilis päästä yksi enska ajamaan ja varsinkin, kun lopputulos oli näin hyvä! SUURI KIITOS huollolle Samille ja naapurin Kimmolle, jotka on jaksanut olla kelkan kimpussa ja etsiä missä vika milloinkin piilee!!! Toivottavasti viat on nyt tältä talvelta jo pajoteltu ja päästään loput Sprintit ajelemaan hyvien yöunien ja reenien jälkeen voitokkaasti! TÄMÄ OLI OIKEA TYÖVOITTO KOKO TIIMILLE! ;)

SM-sprint 1 Kuru 31.1.2009 
Itse Kurun rata oli pientä metsäpätkää lukuun ottamatta pellolla, jossa kuitenkin oli yllättävän suuria korkeuseroja! Kurvia kurvin perään välillä suorilla kiihdyttäen, joitakin patteja ja kinkamia oli mukana myös! Metsäpätkäkin löytyi, joka jäi kuitenkin pois ekan kiepin jälkeen, koska lunta oli todella vähän! Rata ei muuttunut ekan kierroksen jälkeen enää juurikaan, vaan alla oleva heinäpelto paljastui ajoalustaksi! Tanjan vauhti oli todella kohdillaan kisassa! Hän olisi ajallaan pärjännyt muissakin luokissa puolivälin paikkeille, mikä on todella kovassa seurassa erittäin hieno suoritus! Mm.Joutsenon ”rokki Kontunen” taipui kisa-ajassa n.7 sekunttia ja aivan loistava lappeenrantalainen kuski Oskari voitti Tanjaa vain 5 sekuntia! Mahtava ajo siis kaikin puolin ja selvä oman luokan voitto!

Heinäpeltoalusta oli vähälumiselle kelille paras ja tasapuolisin kaikille, se ei jäätynyt ihan niin pahasti kuin maapohjaiset radat kuluessaan, silmiin pistävää oli myös kuinka hyvin oli ratavedetty peltoaukealle ja saatu näin pituutta! Kurulaiset olivat myös hyödyntäneet hyvin korkeuserot ja ne tekivätkin paljon ajettavuutta rataan! yhteenvetona voi sanoa että yritys oli todella hyvä järjestäjillä, surkeasta lumitilanteesta huolimatta! Sijainti oli kyllä rehellisesti sanottuna keskellä korpea! yleisölle olisi jälleen pitänyt markkinoida ajoja huomattavasti tehokkaammin!

SM-sprint 2 Virrat 1.2.2009 
Sitten siirryttiinkin Virroille ja radan tyyli muuttui täysin: oli lähtösuora laskettelurinnettä ylös ja hyppyjä välillä, kova- ja hidasvauhtista hiihtoladun pohjaa, alamäkiä mutkineen (koitui parin kisailijan kohtaloksi) penkkojen ja paalien värittämää mutkittelua ja yleisölle tehtyjä hyppyjä maalialueella! Ja sitä valkoista jälleen todella vähän. Rinteissä rata menee toiselle kierrokselle hurjaan kuntoon, mutta nyt se oli todellakin hurjassa kondiksessa! Huh! Pro- luokan sprinttimestari Juuso Loukko sai tämän huomata myös jäädessään mäkeen kiinni!
Tanjan luokassa oli uusi kuski Merja Mustonen, joka ajoi hyvin ja olikin ekalla kierroksella Tanjaa jäljessä vain 2,5 sekunttia. Tanja itse ei ollut oikein ekaan tyytyväinen ja herätti itsensä toiselle kierrokselle ajaen ylivoimaisen noin 13 sekunnin voiton!

Virtojen radasta eivät kuljettajat oikein pitäneet ja se johtui suurimmaksi osaksi huonosta lumitilanteesta ja siitä että rata oli yhtä jäätikköä, jonka päälle kelkat repivät jää- ja lumimössöä. Isoja kiviäkin löytyi, sekä otollisia puita ulkokurveissa!i Yhdistelmänä nuo edelliset tekivät hommasta hiukan vaarallisen! Itse kellotin sekkarilla myös heti lähtökorokkeelta alkavaa noin 400m nousua jyrkkään laskettelurinteeseen! Ei oikein tasapuolinen kisan aloituskohta! Ajoissa oli jopa 5 sekunnin eroja samassa luokassa ajavilla tuossa nousussa! Se olisi voinut olla siellä matkan varraella ja hieman lyhyempänä! Nyt se jo mielestäni toimi joissain tapauksissa kisan ratkaisijana. Sen päälle se yllytti vaarallisena tavalla ajamaan aivan urku auki, ja kun mäki loppui tuotti tuo ajotempo jo vaarallisia ulosajoja! Kuuluuhan urku auki sprint luonteeseen toki! Mutta radat on tehtävä turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen! Näitä kisakavereita ei tarvitse piiskata ajamaan täysillä! Heh! Radan sijainti paikkakunnalla olisi tuonut yleisöä varmasti paikalle huomattavasti enemmän, jos kisaa hiukan viitsisi markkinoida! Ei osunut kylän läpi ajaessa yhtään mainosta silmään ajoista?

Lunta vaatisi Virtojen rata reilusti puolet enenmän ja hiukan suunnittelua lisää! Järjestäjät tehneet kuitenkin tiukasti töitä, ja miljöö pukuhuoneineen on todella hyvä! Siitä iso kiitos!

Kisakunto on siis löytynyt ja näyttää ajovauhti olevan Tanjalla kaikkia aikaisempi kausiakin kovempi! Nyt odotellaan maaliskuuta ja yritetään pitää hyvä vire yllä!

KARSTULA SM-sprint 24.1.2009 
Kisareissulle lähti normaalia suurempi porukka meidän pihasta, kun vakio matkaajien lisäksi mukana oli pikku Viivi tyttömme ja Viivin hoitajaksi lupautunut Elina Kälviäinen! Elinalle iso kiitos mukana olosta! Vauhti vaunun sponsoroimalla transit perävaunu yhdistelmällä ja henkilöautolla matkattiin reilu 320 km Karstulaan perjantai-iltana. Elina takasi meille häiriöttömän yöunen kaitsemalla Viiviä ja aamulla oltiinkin pirteänä radalla katselemassa puolentoista vuoden tauon jälkeen kisa järjestelyjä! Kaikki manööverit: katsastukset, ohjaajakokoukset sekä Tanjan radan ympäri hiihtelyt tuntuivat niin tutuilta, että ihan kuin välivuotta ei olisi ollutkaan!

Rata itsessään oli sanotaanko nyt sprinttiä tasaisemmasta päästä eikä sisältänyt juurikaan isoja rakennettuja osia. Hyppyreitä oli yksi reilumpi ja kallistettuja mutkia sitten vähän enemmän! Puunkierto osiota oli puolet mäntymetsässä ja lunta aika hintsusti, kuitenkin juuri sen verran, että kisa voitiin ajaa! Ei siis ihan paras mahdollinen rata, mutta ajettava kuitenkin.

Harjoitus mielessä olimme matkaan lähteneet ja sitä toki taas saatiin. Ensimmäinen kierros oli Tanjalta hyvä. Tuntui kuulemma hiukan jäykältä vääntämiseltä. Tätä jäykkyyttä oli hyvä näissä kisoissa rikkoa! 9 sek pohjat kertoivat kuitenkin vauhdista! Toinen kierros sujui pahasti kuluneella radalla varmalla ajolla maaliin ja kisan voitto oli taskussa!
Nyt on mukava lähteä SM- kisoihin motivoituneena ja kisakokemus takana.

Katso lisää kisatunnelmia Galleriasta!

Kerimäki SM 1 sprint 27.1.2007 
Lauantaina saatiin vihdoin ja viimein kauan odotettu kisa kausi käyntiin Kerimaassa.
Lappeenrannan harjoittelu lumien puutteesta johtuen suuntasimme paikan päälle matkailuautolla jo torstai illaksi. Perjantai päivän käytimme Kerimaan tykki / keräilylumesta rakennetulla crossiradalla reenaamiseen sekä viimeisten kisasäätöjen etsimiseen! Sukset ja raudat olivat lähinnä perjantaina kokeilussa, koska kuten arvasimme, kisaradat tulisivat kulumaan rajusti. Uuden 600 RE:n jätimme kokonaan pois Sprint kuvioista, koska emme lumettomasta joulu-tammikuusta johtuen ole päässeet uutukais kelkkaa sänkipelto tyypittelyn lisäksi kunnollisesti ajamaan.

Kisaa edeltävänä päivänä tulikin sitten luonnon lunta aika napakasti ja lumisade jatkui aina lauantai iltapäivään. Tanja lähti kisaan hyvällä fiiliksellä ja ajoi ekan kierroksen selkeät pohjat! Noin 9 sekuntia jäi kakkoseksi kirineeseen ladyt mestariin Emilia Loukkoon. Eipä olisi voinut paremmin enää kauttaan Böördi aloittaa! Aivan ekan kiekan lopussa Tanja tavoitti jo muutaman kymmenen metrin päähän edellä ajanutta kelkkailijatarta, mutta onneksi tuo ei vielä haitannut keskittymistä! Vaan toisinpa kävi kakkos ”jengalla”(ladyt luokka kiertää siis radan sprinteissä kaksi kertaa)
Kakkos kierrokselle starttasi ladyistä ekaksi vuosia luokkaa hallinnut Loukko. Hänellä ”latu” siis vapaa mahdollisista hitaammista kilpasiskoista, Tanja pääsi matkaan toiseksi viimeisenä.

Homma alkoi niin kuin ekalta kierrokselta voi päätellä vauhdikkaasti siis! Tanjan alla lynx suorastaan lensi paikoin jo vaarallisen kuluneella ja liukkaalla radalla! Mutta jo ennen kierroksen puoli väliä(koko rata n.7km pitkä) ajoi Tanja hitaamman kilpasiskon kiinni! Radan ollessa aivan jääränninä oli ohituspaikat todella kortilla! Kaiken kukkuraksi kauhoi edellä ajava kaikkea mahdollista irtomoskaa Tanjan ajolaseihin, joten radan näkeminenkin oli jo tuskaisaa! Tanja pääsi ohi, mutta annas olla oli jo toinen kelkkailijatar tien tukkona edessä! No paras ajo virehän moisesta katoaa varmasti, mutta juuri ennen maalia päätti päivän ”nopeus yllättäjä” vielä ohittaa toisenkin tytön! Kello se vaan ei tykännyt perässä köröttelystä! Tanja hävisi pelin n.5 sekunnilla ykköseen! Kyllä sapetti ja aiheesta! Ladyihin oli jo viime kaudella saatu 1 minuutin lähtöväli juuri tuosta syystä! Tytöillä kun on selkeitä taso eroja! Järjestäjä päätti kuitenkin toisin ja laittoi lähtövälin puoleen minuuttiin, muka aikaa säästääkseen! Voi hel..nyt ei satu aikaan kuin epäreilu tulos! No toivoa vaan sopii, että tämän kämmäilyn sijaan ei moista 2-3 minuutin aika säästö yritystä enää muualla tapahdu! Ajajia on ladyissä niin vähän, että moisella ajan säästelyllä ei ole kuin turvallisuutta ja rehtiä kilpailua vaarantavia vaikutuksia!
Kakkos sija kuitenkin on kelpo tulos ja kauden tavoitehan on kolmen sakkiin ajo! Siinä mielessä hyvä homma!

 

Varkaus SM Sprint 2, 28.1.2007 
Varkaudessa oltiin jo lauantai ehtoona ja matkailu auto parkkeerattiin kisan varikolle! Aamulla heräiltiin varikon ääniin ja ei siinä muuta aamu sumpin päälle kun ilmoittautumaan ja katsastamaan kelkka kisaan! Keli oli varkaudessa selkeä pakkaspäivä, mutta lunta vain oli turhan vähän! Muuten rata on ”Tanja tyyppinen”: vaativa ja fyysinen, pomppua ja pattia, kurvia ja kaltevuutta, ei mielettömiä sinkki tiukalla ajettavia tasaisia suoria sisältävä rata! Rata vain on himpun verran turhan lyhyt, n.3km pitkä! Mutta tuo ajamisen meininki ja tietynlainen hankaluus korvaa tuota pituutta mainiosti! Tosi kuljettajan kilparata siis kyseessä! Ja tosissaan lähti viivalta numero 810! Ekalle kierrokselle reilut 3 sekunnin pohjat! Jee! Ja ei muuta kuin jännityksellä odottamaan toista kilpailukierrosta! 

Toinen kierros oli kyllä pahasti kuluneella ja paikoin kiviä ym paljastaneella radalla ensimmäistä huomattavasti hitaampi (n.10sek.) mutta eihän siinä mitään, kun se oli toisilla ladyillä vielä hitaampi! Hieno voitto napsahti kotiin viemiseksi reilulla 8 sekunnilla! Arvokkaitten pisteiden lisäksi saavutettiin toinenkin ”merkki paalu” eli tasapäinen kilpaileminen luokan kärjen kanssa! Jos pystyy lyömään reilussa kisassa niin hienon nais moottorikelkkailijan, kuin Emilia Loukko on, voi sanoa jo onnistuneensa savuttamaan jotain! Itse kisa loppuikin sitten muitten luokkien osalta yhteen kierrokseen koska järjestäjä yhdessä kilpailijoitten kanssa katsoi radan kuluneen vaaralliseksi jatkaa kilpailua! Varkaus Racing Teamille voi vaan sanoa isot kiitokset siitä, että uskalsivat kisoja tämän talven ”lumi kurimuksessa” ylipäätään järjestää! Myös kiittämistä on siinä, että he uskalsivat panna pelin poikki turvallisuuden nimissä. Tuo päätös on varmasti ollut katkera tehdä, varsinkin kun voi arvata minkälaiset jälkipuheet siitä aina seuraa! Tsemiä Varkauteen!

 

SM Sprint Soini, 3.2.2007 
Kolmas kisa ajettiin Pohjanmaalla Soinissa!(kisa oli SM lisäksi pohjanmaa cupin osakilpailu). Nyt matkaa tuli jo noin 500 kilometriä! Lähteminen olikin yhtä tuskaa! Peräkärrin valot temppuili! Motorhomen valo pistoke temppuili! Ja vielä lynestä löytyi kohtalokas vika etupukin iskarin kiinnityksessä (onneksi tuli katsottua huolella kelkan alle). Valojen kanssa jos meni iltapäivä torstaina, niin alustan irti repiminen ja korjaus veikin sitten illan! Tarkoitus kun oli ajella ”rennosti”jo torstaina johonkin asti! Vaan ajelin sitten yöllä Laukaan nesteelle ja siitä perjantai aamupäivällä Soiniin!

Itse kisa areena oli laskettelu rinteen läheisyyteen tehty kovavauhtinen, peltoja ,latuja, laskettelu rinnettä ja metsätietä sisältävä rata. Ensi tunne perjantaina(nolla keli)oli, että mitenkähän puhaltimella moisessa puurossa ja mäissä riittää tehot, mutta yöllä tulikin pakkanen ja hoiti ekalle kierrokselle kovettuneen radan pinnan! Tanja ajoi ilman virheitä ekan kiekan ja johti Emiliaa noin 3 sekuntia! Toisella kierroksella olivat lumet jo osittain kadonneet ja tilalla oli jäätä, kuinkas muutenkaan! Lynksi jäi pariin mutkaan liiaksi sutimaan ja rakas kilpa sisko korjasi voiton täpärällä, noin sekunnin erolla! he he! En muuten meinannut arvata Tanjalle mennä kertomaan moisesta ”tappiosta” Alku pärinän jälkeen kyllä jo nauratti meitä ja ihan ääneen!! Tanja totesi vain, että ajoi sen minkä kerkes, mutta ei ihan riittänyt! Tuossa kohtaan jo naurettiin täpöllä! Reilu kisa kuitenkin! harmi, kun säännöt muuttuivat tällä kaudella niin, että pisteet menevät voitetuista kisoista ei lähdöistä! Lähtö voittoja Tanjalla olisi jo mukavasti! Emiliakin vaihtoi RE:n takaisin vanhaan puhaltimeen, joten nyt ajelevat mimmit samanlaisilla vekottimilla! Soinin radan kunnosta voi todeta sen verran, että se oli kulunein ja jäisin rata kakkos kierroksella mitä tänä talvena on ollut! Siis nopeana ratana mielestämme hurjempi, kuin keskeytetty Varkauden rata oli! pohjaus oli kivien ja kantojen osalta tehty onneksi varsin kiitettävästi!

 

SM sprint 4 Kurikka, 4.2 2007 
Siirryimme Kurikkaan La iltana. Matkalla pyörähdettiin Tanjan lukion miljöö katsomassa Kuortaneella ja kovin oli kuulemma paikat muuttuneet siitä, kun nuori yleisurheilija siellä reenaili ja opiskeli! Mahtava ”ylläri”oli, kun ajettiin aika syrjässä sijaitsevalle kilpailupaikalle! Ystävälliset kerhon ja kylä yhdistyksen ihmiset hoitivat meille autoon sähkövirran(220)ja saatiinpa saunakin, jonka kisakeskuksena toimivassa koulussa vuokralla asuva nuorimies lämmitti! Isot kiitokset vieraanvaraisuudesta!!!

Mukava oli aamulla herätä, kun katsastukseen oli matkaa peräti kaksi metriä! he he! Ei tarvinnut liikoja siirtyä, vain muutama askel kouluun ilmoittautumaan ja sitten katsastuksesta kelkka suljetulle varikolle odottaman päivän taistoa! Lunta sateli aamulla aika napakasti, mutta sade muuttui aamupäivän aikana kauniiksi auringon paisteeksi paria hassua pakkas astetta piteli, joten olosuhteet olivat varsin mukavat!

Kuljettajalla oli jostain syystä se kuuluisa suomalainen sisu aika pinnassa, joten allekirjoittanut vähän muistutteli jo liiallisen yrittämisen vaaroista!
Vaan eipä hätiä mitiä! Hermo piti hienosti ja ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin tukeva johto kuudella sekunnilla hallussa!
Rata oli Kurikassa aika moinen sekoitus kaikkea: nopeaa latua, mutta myös hurjaa ja pitkästi kaartavaa pelto syheröä! Jostain kummasta oli pohjalle saatu tukevasti lunta ja sitä riitti koko kisaan hienosti!

Toiselle kierroksella syntyi jo paikoin julmia patteja, mutta se hyvin kisakauteen fysiikkaa reenanneelle pilotille sopi paremmin kuin hyvin!
Ajo kulki todella hienosti, vaikka pelto mutkat kädet hapottivatkin! Selkeä yhdeksän sekunnin voitto kertoi Böördin menestyksestä! Tärkeä tasoittava SM piste saalistus ja hieno Pohjanmaa cupin voitto samalla! Lahjakortti ja viisi hienoa pokaalia tuli mukaan kotimatkalle, joista kolme pohjanmaa cupista ja kaksi SM osakilpailuista! Taisi myös olla Tanjalle tähän asti menestyksekkäin kilpailu viikonvaihde moottorikelkkailussa!

 

SM Sprint Kajaani 11.2.2007 
Kajaaniin lähdettiin töiden jälkeen perjantaina! Asetelmat olivat jännät, koska pisteet olivat nyt tasan Kerimaan toimitsijoiden myötä vaikutuksesta johtuen! Myöhään perjantaina päästiin perille ja lauantaina käytiin katsomassa kisa paikkaa ja moikattiin kavereita Kajaanissa! Kelkka oli laitettu iskuun jo kotona, joten sen kanssa ei tarvinnut tankkauksen ja tulppien vaihdon lisäksi aikaa käyttää! Olihan edelliset loistavasti ajetut lähdöt (lähtöjä 8 joista 6 voittoa) osoittaneet säätöjen olevan aika kohdillaan! Tai ainakin riittävät! Kisan alus viikolla Tanja reenaili kovasta pakkasesta huolimatta peltoradalla mutkaan ajamista sen minkä nyt n.25 asteen pakkasessa tarkeni, joten ajoreenikin jätettiin lauantailta väliin ja olisi se ollut tavallaan myös turhaa kaluston sekä kuskin riskeeraamista kisan aattona.

Kisapäivä oli kirkas noin –15 asteen pakkasutuinen päivä. Rata Kajaanissa oli muutettu edelliseltä vuodelta lähes täysin! Tutustuessa selvisi varmuudella se sama asia kuin muuallakin, että rata olisi jääränniä taas kakkosella. Lunta oli yllättävän vähän kun ajateltiin että onhan sitä nyt jo Kajaanin korkeudella, mutta ei sen enempää kuin Lappeenrannassa, ehkä jopa hiukan vähemmän! Yön aikana satanut noin 5cm paksu pakkas ”hötölumi” teki vielä oman lisä mausteen kisaan! Uutta lunta ajatellen oli ekan kierroksen lähtöpaikka hiukan huono, koska Tanjaa ennen lähti vain Anna-Maria Alakylmänen kiertämään radalle. Junnut ajoivat vain vähän alle puolikkaan lenkin raviradalla! Kajaanin sprintin rata oli ihan ok, mutta mäntymetsä osio oli aivan liian kapea ja puut olivat välittömästi radan vieressä, usein myös aivan suoraan ulkokurveissa ”syherönä”männikköä kiertelevässä baanassa.

Ekalla kierroksella Tanja ajoi kelpo suorituksen jääden vain noin 1,5sekkaa Emilialle! Ei siis vielä ratkaisevasti mitään! Tilanne oli kuitenkin selvä, että kakkosella on hyökättävä kaikki voima ja tsemppi käyttäen, koska hommahan SM pisteissä ratkeaisi siihen! Oli siis turha ajatella päivän kisaa ja siinä sijoittumista hyvin, vaan ajettava oli pelkästään voittoa tavoitellen!

Napakasti ja virheittä homma eteni kakkos kierroksella aina tuonne metsä osioon saakka! Siellä homma ratkesi välittömästi 90asteisessa oikealle ylös nousevassa jäille suditellussa kurvissa, pää ratkaisijan roolissa oli heti uran vieressä kasvava petäjä! Poks! Tukivartta, suksea ja muuta hilavitkutinta mutkalle ja vielä ylämäessä sudittelua kaupantekijäiseksi! Tanja siinä totesi kisan jälkeen että nuoruuskin melkein hupeni silmissä! Tanja ajeli vielä kuitenkin harittavalla vasemmalla suksella maaliin asti ja ihmeen kovaakin vielä! Kaikki ohjausripustukset olivat poikki tai mutkalla. Ei kuulemma kääntynyt vasemmalle kuin kaasun ja jarrun kanssa leikkimällä ja armottomasti roikkuen painolla! Kova hyökkäys ja tietoinen ”riskillä”ajo ei siis kannattanut! Kisassa vikana maaliin ja SM pisteissä hopeaa! Allekirjoittanut seisoo kyllä Tanjan riski ajon takana täysin. Mielestäni se oli tuohon tilanteeseen ainut oikea ratkaisu! Tulos tai ulos! Itse Kajaanin kisan sijoituksella ei todellakaan niin suurta väliä ollut!

Nyt on siis tämän kauden Sprint sarja ajettu ja kokonaisuuteen sekä hopeaan voi olla täysin tyytyväinen! Tavoitehan oli kolmen sakkiin ajo! Luonnollisesti itse, kun omien puolta pidän, niin katson homman olleen Tanjan hallintaa ja se näkyy voitetuissa lähdöissä selvästi! Nyky säännöillähän tuo hallinta ei niin merkkaa, vaan ainoastaan voitetut kisat! Kerimaalle ei voi sanoa terveisinä kuin että kiitti ….ti! Tuo asiakin on jo nyt loppuun käsitelty ja jää korkeintaan kilpakelkkailun historiaan kummittelemaan ikävänä järjestäjien ajattelemattomuutena!

Nyt homma on jo ”nollaantumis”tilanteessa ja uudet koitokset odottavat niin enduron kuin muiden tapahtumien muodossa! Kisoja ajellaan nyt loppu talvi se mikä on mahdollista, töistä ym asioista riippuen! Kiitos kaikille Sprint karkeloissa mukana olleille ihmisille!

 

ENDURO 1, KARSTULA 24.2.2007
Aamulla ilmoittautumiseen mennessä keli vaikutti mukavan rapsakalta. Pakkasta oli sopivasti, niin, että nenän päätä kipristeli. Karstulassa oli ajanotossa käytössä transbonderit, joita aamulla viriteltiin panssareihin kiinni. Odotin innolla lähtöä pienen jännityksen kera. Olihan alkamassa endurokisa, joista minulla oli kokemusta tasan yhden kisan verran: viime vuonna ajettu Tuupovaaran kisa. Toisaalta oli myös näytön paikka, jotta valmentaja-huoltaja-manageri-tsemppari päästäisi ajamaan toisenkin kisan. Meillä oli nimittäin tehty suullinen sopimus, että enduroita ajetaan kisa kerrallaan. Katsotaan miten lähtee menemään… Huollon sanoin: ”Sinne ei lähetä terveisiä ajelemaan!”

Ensimmäinen EK kertoi totuutta siitä mitä puolikorvalla olin kuullut toisten aiemmilta vuosilta Karstulan baanasta kertovan: Pirukseen kiviä, syheröä paikoin, lunta ei paljoa (no ei ainakaan tänä talvena). Kyllä kolina kävi jo meillä ladyillä ja tarkkana sai olla, jotta ladulla kesti. Tunnelma alkupätkällä ei oikein ollut hyvä. Kelkka tuntui vievän enemmän minua kuin minä kelkkaa. Aivan kuin haritukset olisi näyttänyt kaakkoon. No jos haritukset ei näyttäneet kaakkoon niin kelkka näytti hyvinkin pian tuon tuntemuksen jälkeen; Kovavauhtisen suoran jälkeen tiukka mutka vasemmalle ja KAPS sitä oltiinkin oikea suksi kiinni puussa. VOI PERR…ja ei muuta kuin ripeää toimintaa, kiskomista, meluamista ja viimein sain kelkan näyttämään reittiä eteenpäin. Kyyti jatkui! Tosin jotain taisi tuossa kapsahduksessa irrota. Vauhdissa näin jonkin lepattavan kuomun välistä ja pieni katku leijaili hetken aikaa ilmassa. Kelkka tuntui kuitenkin menevän eteenpäin, joten ei muuta kuin hanaa kohti ekan EK:n maalia ja huoltoa. Huolto paikkailikin ripein ottein kuomun kiinni ja tarkisteli, ettei pahempaa vahinkoa ollut tullut. Sitten ei muuta kuin seuraavalle EK:lle. 

Toinen EK meni mukavasti. Pieni kiukku oli päällä tuon ensimmäisen kapsahduksen ansiosta. Mutta sitä oli juuri sopivasti, jotta sai keskittymisen pysymään ajossa ja ajon olemaan räväkkää. Kolmas EK oli lyhyt ja nopeasti etenevää reittiä. Maaliin tulo tuli yllättäen ja olisin toivonut sen olevan pidempi ja fyysisempi. En oikein ole noiden jääsuorien ja metsätiebaanojen ystävä. No mutta olo oli hyvä, kun ensimmäinen enduro oli takana ja maaliin tultiin ehjänä…tosin kelkka kärsi pieniä kauneusvaurioita. Positiivisena yllätyksenä tuli kisan voitto puuhun ajosta huolimatta.

 

ENDURO 2, VAALA 3.3.2007
Vaala kokonaisuutena oli nopeahkoa baanaa; paljon suopätkiä ja metsäautotien pohjia. Kisa meni tasaisesti alusta loppuun, mutta ensimmäisellä EK:lla tuli hölmöiltyä oikein kunnolla ja otettua AT:ta vähän reilummin. Muuta ongelmaa ei matkalla ollut.550 rc on loistava kisa kelkka, mutta näillä baanoilla sillä antoi auttamattomasti liikaa tasoitusta!kaasun kyllä sai pitää pohjassa,mutta kulkua ei näille ”lentokentille”saanut tarpeksi! Kisan voitto meni siis jo siinä at hässäkässä, mutta jokatapauksessa Anna-Maria Alakylmänen oli Vaalan kotikisassaan, tutuilla reiteillä vahvempi muutenkin. Nyt oltiin sitten tasapisteissä Anna-Marian kanssa.

 

 

KELKKAKUNKKU TAHKO 10.3.2007
Endurosarjan välissä pienenä piristysruiskeena ajettiin kovaa kehua ja mainosta kerännyt Kelkkakunkku Tahkolla. Mukana väriä antamassa kisatapahtumaan oli itse Kimi Räikkönen, joka ajelikin enduro-osuuden kovimman ajan. Tosin lähtöpaikka Kimille oli pedattu parhaaseen mahdolliseen paikkaan, heti meidän ladyjen perään. Itse voin näin jälkikäteen todeta tapahtumasta, että aika ylimainostettua show meininkiä! Tulipahan käytyä ja voihan nyt sanoa ajaneensa Kimi Räikkösen kanssa samassa kisassa.!

Keli Tahkolla oli kovin vetinen ja sohjoinen. Samin kanssa edellisenä iltana kelkkanumeroita teippaillessa pohdittiin, että voi olla föönille rankka keli ajella. Ja niin tuntui olevan. Kisa käynnistyi enduro-osuudella (noin 24km), jossa sai todella olla föönillä nappi pohjassa ja silti tuntui suorilla, että paikallaankos tässä mennään. Tosin nyt reitin alkupätkä oli mukavaa patikkoa, joskin kivet kolisi pitkin matkaa. Oma ajo tuntui alusta asti tahmealta ja veri ei kiertänyt käsivarsissa kunnolla. Tästä johtuen kädet menikin jo alussa tukkoon ja siinä olikin pitelemistä, että kädet pysyi kahvoissa kiinni. No maaliin tultiin ja paineltiin melko vauhdilla venyttelemään ja hieromaan puutuneita käsivarsia ennen Crossi osuutta.

Crossi kisailu olikin minulle aivan uusia maailma ja siihen en ole ehtinyt reenata juuri lainkaan. Kokeilu mielellä mentiin…ja eipä siitä nyt paljon kehumisen aiheita löytynyt. Kun ei ole hyppyjä reenannut niin onhan se vähän kuin mummot olis sunnuntai ajelulla jäällä, jossa muutama jääpatti säikäyttää kelkan selästä. Kyllä taidan enemmän olla noiden enduroiden ja sprinttien taitaja…ainakin tällä hetkellä! Ilman kaatumisia kuitenkin maaliin ja lopputuloksena oli Ladyt luokan kakkossija. Voiton vei ,ansaitusti,Emilia Loukko.

 


GIANT, KEMIJÄRVI 16-17.3.2007
Tähän kaikkien ”kelkkakoitosten äitiin” lähdettiin Lappeenrannasta ajelemaan jo keskiviikko päivänä. Torstaipäivä haettiin säätöjä kelkkaan Kemijärven keskustan vieressä sijaitsevilla reiteillä. Homman haastavuutta lisäsi, että päätimme lähteä kisaan RE 600 Ho:lla, vaikka minulla ei kyseiseen laitteeseen huonon alkutalven ja sitä kautta harjoitusmahdollisuuksien puutteen takia ollut juuri mitään kokemusta. Keli oli vain sää ennusteissa luvattu pehmeäksi, että pelkäsimme 550 puhaltimen jäävän altavastaajaksi. Näin jälkikäteen voi ratkaisun todeta olleen oikea niin kovaa muut tytöt nestepeleillään menivät. RE 600 on aivan toisenlainen ajettava, ja vaikka kaksi viimeistä kisaa ajelinkin Ho:lla, olisi kokemusta ja harjoitusta kuitenkin saatava 600:lla enemmän pystyäkseen maksimi suoritukseen. RE:stä on sanottava kuitenkin, että se on kyllä aivan mahtava laite ajaa ja käsitellä ja siihen pääsee helposti ”sisään”. Suorituskykyä ja tehoa laitteesta löytyy siihen malliin, että kysymys on useinkin kuskin kantista ja ajotekniikasta jarrutuksissa ym kuinka pystyy kelkan ominaisuudet hyödyntämään.

16.3
Startti tapahtui aamuvarhaisella rankassa ”tiskirätti” lumisateessa. Muutaman kilometrin siirtymän jälkeen lähdin ykköspätkälle. Vaikeuksia rupesi syntymään jo heti alussa, kun virheellinen ajolasien valinta kostautui lasien huurtumisena. Valitsin keltaiset soft maskilla varustetut lasit, jotka toimivat pakkasella hyvin, mutta nyt lähes nollan tuntumassa pyörivä räntäsateinen ja sumuinen keli teki ajosta jo vaarallista. Huurusta umpeen menneiden lasien takia jouduin muutaman kerran pysähtymään ja raaputtamaan lasit auki. Aikaahan siinä tietysti meni ja Emilia ja Anna-Maria karkasivat minulta tukevan tuntuisesti. Kokemusta tuli siis kantapään kautta ajolaseista.

Muutaman kilometrin lasien raaputtelun jälkeen Anna-Maria ajoi hurmoksessa mutkan pitkäksi ja nyt minä pääsin takaisin edelle. Myös huollolla oli vaikeuksia päästä huoltopisteelle huonosti auratun tien ja mielettömän ruuhkan takia. Sami yhdisti voimat Kujanpään Teemun (Emilia Loukon huoltojoukko)kanssa ja näin varmistaen minulle ja Emilialle bensat ja muun huollon kolmanteen huoltopisteeseen. Tässä yhteydessä voi todeta,että on todella mukavaa, Emilian ja minun kovasta kilpailusta huolimatta, että henki varikolla on hyvä ja kannustava puolin ja toisin, kuten myös kaikkien kilpailijoiden kesken. Se on mahtavaa! 

EK 2 pääsin jo Emiliastakin ohi ja ajo alkoi jo kulkemaan ja homma tuntui aukeavan. 2EK oli minulle sopivampaa syheröä eikä niin mielettömiä suoria baanoja. Nyt myös näkyvyys oli hyvää, kun vaihdoin huollossa kirkkaat lasit. Kelikin parani EK 3:lla ja EK 4:lla ja illan viimeiseen huoltoon sekä yötauolle siirryttiin ilman suurempia kommelluksia. 1EK:n vaikeudet maksoivat minulle muutaman minuutin tappion Emiliaan nähden, mutta mitään ei ollut vielä menetetty. Toinen päivä oli vielä edessä!

17.3
Keli oli onneksi aamulla ”motorhomesta” herätessä hyvä. Pikku pakkasessa startattiin päivän kisa ja siirtymän jälkeen EK 5! Vitosen alussa aikatarkastus asemalla oli odotus taulu, jonka ohi kelkkani valui rinteestä johtuen noin metrin! Tästä hiukan ”virkaintoiset”AT naiset meinasivat rangaista minuutin aika sakolla, mutta onneksi Sami piti puoliani, tosin parikin puhelua kilpailun johdolle joutui kuulemma ottamaan! Huh, huh, taas, jos moisella typeryydellä olisi kisamme Emilian kanssa ratkaistu! Itse EK 5 meni hyvin ja näytin olevan siinä hereillä voittaen sen. 6 EK ja 7EK sujuivat ”Giant rutiinilla” tosin pakko tunnustaa, että jo kohta 500km kilpa-ajoa takana rupesi pikkasen kuskillakin väsymys painamaan, mutta yllättävän hyvin jaksoin fyysisesti rutistaa. RE nestepelinä on painostaan ja moottorin pyörivien massojen ja repivämmän voiman ansiosta huomattavasti raskaampi vietävä verrattuna fööniin tai vaikka aloituskelkkaani 440 sno pro:n. Ennen 8EK:ta olikin melkoinen jäähyttelytauko. Jouduimme odottelemaan lähtöä, koska osa EK pätkistä ajettiin toiseen kertaan eli samoja reittejä ja näillä EK:lla oli muita kilpaluokkia menossa, joten meitä ei voitu laittaa reitille ennen kuin oli saatu varmuus, ettei samalla pätkällä ole vastaantulijoita. Odotellessa alkoi osalla tunteet jo vähän kuumeta, eikä ihme, olihan tuossa jokunen kisa kilometri takana, hiki kypärässä, ja nyt se hiki alkoi kuivua ja kylmyys iskeä. 4tahti open luokka teki päätöksen lopettaa kisa siihen. Sami ja Teemu tulivat onneksi odotuspaikalle ja toivat vettä meille ja saihan siinä Tommi Mäkisen kartturinakin kunnostautunut Risto Mannisenmäki vettä juodakseen. Samille, rallia ikänsä seuranneelle, tapaus oli erityisen mukava ja mieliin painuva!

Reilun tunnin odottelun jälkeen tapahtui startti. Olo oli kuin puu pökkelöllä, mutta ei auttanut kuin mennä. Tavoitteena oli vain ajaa ehjästi maaliin, koska ajamalla Emilian ohi pääseminen ei näyttänyt realistiselta. Melkoinen pommpurata oli tämä viimeinen EK. Huomasi kyllä, että muutama sataa kelkkaa oli jo reitin kertaalleen läpi päästellyt. Oli todellakin pidettävä pää kylmänä ja puristettava kahvoista, jotta pysyi kyydissä. Maaliin kuitenkin päästiin, mutta siirtymä oli vielä jäljellä. Ja se olikin aivan kauheaa ajettavaa; Kumplavolkkarin kokoista pattia koko matka. Pienten voimasanojen säestyksellä sieltä kuitenkin paineltiin kohti varikkoa. Huh! Ja JIPPIIII! Giantti ajettu ehjästi läpi!!!

 

SALLA, PEPSI RACE 24.3.2007
Endurosarjan ja kauden päättävä kilpailu ajettiin todella kauniissa säässä ja hienoissa maisemissa Salla tunturin ympäristössä. Tilanne oli osaltani jännittävä, koska olimme Anna-Marian kanssa tilanteessa, jossa minä johdin Endurosarjaa. Luokkamestaruus tulisi minulle, jos vain kykenisin ajamaan kilpailussa kakkoseksi. Joka tapauksessa endurokilpailu on endurokilpailu ja mitä tahansa voi matkan varrella sattua. Mm etelänkisoissa ei ole ollut hirvieläimiä keskellä kisabaanaa, täällä sellaisen sattuminen jollekin kilpailijalle oli enemmän kuin todennäköistä. Eli se kuuluisa ”sarvet päässä ajaminen” oli näissä maisemissa täysin mahdollista!

Vietimme viikon Giant kisan jälkeen pohjoisessa ja pääsimme jopa itsekin hiukan nautiskelemaan Rukalla ”normaalista ” reittiajelusta. Sami kuitenkin tunnollisena huoltajana keskittyi kelkan säätöjen ja ajo-ominaisuuksien hakemiseen ja parantamiseen. Taisi siinä Julkun Mikkokin saada vähän säätöjä kohdilleen tai ainakin sinne päin! Tuo lumihangessa makoilu sekä ulkona ruuvaaminen ja hurjat Giantin huolto-olosuhteet aiheuttivat sen, että keskiviikkoiltana Samille nousi todella kova kuume, joka piti otteessa koko loppureissun ajan. Mutta urheasti olostaan välittämättä Sami huolsi minun viimeisen kisankin ja pistipä minut vielä kisaa edeltävänä päivänä ajamaan pienen ”hersyttelyharjoituksen” Suomutunturilla. Tuo ajo yhdellä parhaista suomen kelkkapätkistä, Suomulta- Kemijärvelle teki kyllä todella hyvän fiiliksen ja latauksen kauden viimeiseen ratkaisevaan kisaan.

Kisa aamu oli aurinkoinen ja mieli levollinen ennen lähtöä. Ohitin jo 1EK:lla Anna-Marian, kun hänellä oli sattunut ulosajo. Toisella EK:lla ei mitään ihmeellistä ja kolmannella EK:lla ohitin vielä Marina Malinin skiidoon. Maaliin tuleminen loppusiirtymältä oli mahtavaa. Sami pomppi maalialueella vastassa roskasäiliön päällä innosta soikeana. Tiedettiin, että voitto oli tullut sekä kisasta, että koko Enduro sarjasta. Upea fiilis! Paremmin ei tietysti olisi kilpailukausi Enduron osalta voinut mennä!

Kiitokset kaikille minua kaudella 2007 tukeneille sponsoreille ja kannustajille! Ilman teidän tukeanne olisi tuskin kahden sarjan ja Kelkkakunkun ajaminen ollut mahdollista!

Erityiskiitos kuitenkin tästä menestyksestä, niin kuin aikaisemmistakin, kuuluu omalle rakkaalle aviomiehelle, huollolle, pääsponsorille, mekaanikolle…Kertaakaan urani aikana en ole joutunut keskeyttämään mekaaniseen tai muuhun sellaiseen vikaan kelkassa. Huolta ei ole tarvinnut kantaa varusteista tai kuljetuskalustosta. Tällä kaudella varsinkaan ei tarvinnut keskittyä edes suunnittelemaan reenejä, vaan Samin metodina oli saada minut keskittymään vain ja ainoastaan itse tärkeimpään eli ajamiseen! Tuon järjestäminen vaati häneltä kyllä kaiken ylimääräisen ajan ja energian! You`re simply the best!